Toisinaan prosessi, ja koko elämä itse, nostaa esiin suorituspainetta ja huolta onnistumisesta. On hyvä muistaa, että paine ja hätä tulee aina siitä, kun yrität olla jotain mitä et oikeasti ole, ja kun luulet että sinun pitäisi olla siellä, missä et vielä ole.
Mikä ihana rauha ja levollisuus avautuukaan, kun näkee että voi olla juuri sitä mitä on juuri siinä kohtaa missä on, kaikkineen päivineen. Ja että mitään muuta ei oikeastaan voikaan olla, se on vain mielen luoma illuusio, että muka voisi ja että muka pitäisi.
Ole sitä mitä olet, siinä mikä on. Sillä se mitä olet (mitä tahansa se onkaan) on se millaiseksi sinut on luotu ja millainen sinun kuuluu tässä hetkessä olla.
Ja yhtä lailla se mikä on, miten kaikki juuri nyt näyttäytyy, on laajemmasta perspektiivistä katsottuna täsmälleen niin kuin kaiken kuuluukin olla, kerrassaan virheetön ihannetila kokonaisuuden kannalta. Mutta koska mieli ei pysty näkemään kokonaisuutta eikä kaikkien asioiden laaja-alaista yhteyttä, se luulee että jotain on vialla, että tässä on jotain korjattavaa. Ja se luulee asioiden korjaamisen olevan sille mahdollista ja sen omalla vastuulla.
Ja kuitenkaan se, että kaikki on juuri niin kuin pitää, ei tarkoita sitä, että muutosta ei voisi tapahtua tai että kaikki olisi ikuisesti niin.
Päinvastoin.
Mikään ei saa luonnollista kasvua ja muutosta aikaan jouhevammin, kuin läsnäolevan todellisuuden hyväksyminen, sen sijaan että arvostelee sitä mikä on ja yrittää taistella sitä vastaan.
Jatkuva, pakonomainen pyrkimyksemme muuttaa itseämme ja elämäämme on yleensä suurin este muutoksen tiellä.
RENTOUDU, anna itsesi olla ja katso mitä tapahtuu.
© 2021 Kirsi Halla-Seppälä
