Aika puhuu metaforien kielellä. Kuulen sen kaikilla aisteilla yhtä aikaa.
Eri ajat ovat minussa kuin henkilöt, joita voin mennä tapaamaan, tai paikat joissa voin vierailla. En osaa kaivata ihmisiä, minä ikävöin vain aikoja ja paikkoja, ja muutamia puita.
Ajattelin ennen, että minulla on vaan todella hyvä muisti ja nostalginen mielenlaatu, mutta luulen, että näissä tällaisissa on oikeastaan kysymys siitä, että elän ovet auki kaikkiin aikoihin.
Mieleni portit ovat kevyet ja hyvin rasvatut. Pienikin tuulahdus saa ne avautumaan, jolloin koen monia eri aikoja päällekkäin. Eri ajanjaksot, tilanteet ja tunnelmat tapahtuvat minussa samanaikaisesti.
Minulla nyt vaan on tämä ominaisuus. Leijun ajattomuudessa kurkistellen tietoisuuden ikkunoista sisään siellä ja täällä. Syntymälahjaksi saatu aikaparadoksi takataskussani.
© 2023 Kirsi Halla-Seppälä
Kuvaaja: cottonbro studio
