Kun käyn iltaisin nukkumaan, selaan mielessäni läpi päivän tapahtumat. Aamusta iltaan. Ja ajattelen kaikkea sitä hyvää mitä sain päivän aikana kokea. Haluan nukahtaa siihen lämpimän hykertelevään kiitollisuuteen. Haluan viimeisen tietoisen ajatukseni olevan niissä kauniissa ja miellyttävissä asioissa, mitkä tekivät juuri siitä päivästä elämisen arvoisen. Mikä oli ihaninta tänään. Yleensä ne ovat jotain ihan pieniä ja ulkoisesti katsottuna merkityksettömiä hetkiä. Usein aistillisia asioita. Jotain mikä tuoksui, maistui tai tuntui ihanalta. Jotain sävähdyttävän kaunista, jotain koskettavaa.
miten valo kimmelsi meren pinnalla, maan kostea tuoksu sateisessa lehdossa, lempiartistin uusi kappale jota kuuntelin autossa täysillä, suuret ja aromikkaat mustaherukat, valo iltataivaalla, ulkona kuivuneen pyykin raikkaan ilman tuoksu
Monesti myös jokin ihan tavanomainen, arkiseen elämään kuuluva tekeminen on ollut parasta, ja kiitän itseäni siitä että menin kauppaan, lähdin kävelylle, kävin saunassa tai laitoin ruokaa. En pidä mitään itsestäänselvyytenä, mikään ei jää huomaamatta.
Kun asiaa oikein ajattelee kunnolla, ymmärtää että päivät ovat täynnä kaikkea ihanaa. Kaikki menee yleensä aina tosi hyvin. Mukavia, kauniita, hyviä, onnekkaita, suloisia ja nautinnollisia asioita tapahtuu koko ajan, ihan koko ajan. Jotain harmillista tai ikävää saattaa tulla eteen vain pari kertaa kuukaudessa, kun taas hyviä asioita tapahtuu ylenpalttisesti joka päivä. Omassa elämässäni surua ja ahdistusta on tuonut vain oma pelkoni, omat ajatukseni ja kuvitelmani siitä mitä saattaisi tapahtua, ei niinkään mikään mitä olisi oikeasti tapahtunut. On hyvä huomata tämä käytännössä. Muistaa kiinnittää siihen huomiota joka päivä. Ja keskittyä kaikkeen siihen mikä oikeasti on.
Teksti: Kirsi Halla-Seppälä
Kuva: Ashleigh Joy Photography / Unsplash