Varsa nimeltä Metamorfoosi

Kaikki muuttuu koko ajan. Maailma muuttuu, sinä muutut. Toisinaan muutos vaan tuntuu rajummalta, on ulkoisesti näyttävämpää, kuin toisina aikoina. Perhosen toukka on muutosprosessissa, muuntuu koko ajan, myös ollessaan kotelossa. Mutta vasta kun kotelon seinämät alkavat repeillä ja vanhan, tutun rakenne alkaa romahtaa, pidämme sitä muutoksena.

Ellei puhuta jostain käytännönläheisestä, konkreettisesta asiasta, ja suhtaudutaan muutokseen syvänä, henkisenä prosessina, se on aina jotain mitä meille tapahtuu, ei jotain mitä voimme itse saada aikaan ja tehdä.

Haluamme muutosta, mutta haluamme sen omilla ehdoillamme. Pyrkimys kontrolloida muutosta haittaa sen luonnollista virtausta. Siitä tulee muovikelmu muutoksen ympärillä. Ei se sitä estä, mutta ei se sitä edistäkään.

Toivomme muutosta, mutta omalla tavallamme ja itse määrittämänä ajankohtana. Teemme tilauksen maailmankaikkeudelle (joko tietoisesti tai tiedostamatta), mutta kovin rajatuin ehdoin. Sillä tavalla ja siinä muodossa, kuin rajallinen mielemme haluaa.

Mutta muutos on musta hevonen, taivaallisten voimien takoma. Se on villi varsa, tuliharjainen, ukkosmyrsky kavioissaan. Se tulee kun on sen aika, haluat tai et. Voit yrittää estää sitä, niin kuin estäisit salamaa iskemästä tai mannerlaattoja liikkumasta. Voit vastustaa sitä kaikin voimin, ja uupua yrittäessä.

Olet muutoksessa koko ajan, mutta saapuminen siihen kohtaan mikä sinulle näyttää ja tuntuu muutokselta, ottaa oman aikansa. Ja vaikka et itse tietäisi sitä, sinä olet valmis. Tämä on se mitä olet pyytänyt. Tätä olet toivonut ja rukoillut itkien aamutunteihin haalistuvina ohuina öinä. Sinua on kuultu. Sinusta on välitetty. Tämä on vastaus. Lahja. Otat sen vastaan tai yrität palauttaa antajalleen, se on silti sinun. Voit taistella sitä vastaan, ja lopulta uupuneena antautua. Tai voit vain antautua. Siinä säästyy paljon aikaa ja vaivaa.

Kotelossa olet tyytymätön ja levoton, ahtaalla ja epäröivä. Toivot muutosta, johon et melkein voi uskoa, vaikka olet parhaillaan sen keskellä. Ja sitten kun kotelo repeää, sanot että se on liikaa ja liian paljon, liian pian. Ei nyt eikä näin. Ei vielä!


Muutos on aina muutos parempaan, silloinkin kun se ei siltä aluksi näytä eikä tunnu. Mieli luulee tietävänsä paremmin. Se pelkää, kritisoi, tuomitsee ja valittaa. Luulee ymmärtävänsä mistä on kyse, eikä se pidä siitä.

Käänny sydämesi puoleen. Sillä on tuhannesti syvempää viisautta, laajempaa näkemystä ja kyky ymmärtää sellaisia verkostoja ja asiayhteyksiä, joista mieli ei voi edes unelmoida. Mutta sydän ei puhu sanoin eikä ajatuksin, eikä mieli voi siksi sitä ymmärtää.

Älä yritä ymmärtää. Älä turvaudu selityksiin ja teorioihin, joihin tulet vain eksymään kuin villiintyneeseen labyrinttiin vanhan puiston itäisessä kolkassa. Sinne ei aurinko paista.

Muutoksen polulla on vain yksi ääni, jota kuuntelemalla ja seuraamalla kuljet kuin viisas merimies tuntemattomilla vesillä. Se on kirkas ja valoa hohtava tähti. Sen ääni on laulu, jonka sydämesi tunnistaa ja tietää todeksi. Sen nimi on Luottamus.

Siis luota. Luota. Luota prosessiin, luota muutokseen, luota siihen että oikeat asiat tapahtuvat oikeaan aikaan niin isossa kuin pienessä mittakaavassa. Luota vaikka pelottaa, ja hyppää mustan tuliharjaisen hevosen selkään.