Uskotko horoskooppeihin?

Aiheet:
danny-greenberg-VY6nWjvYq9g-unsplash

Tänään oli ensimmäinen aamu pitkään aikaan kun tunsin että elämä voittaa. Raju flunssa alkaa hiljalleen olla takana ja vaikka ikkunasta katsottuna ei vielä näytä siltä, kevät on kuitenkin alkanut.

Eilen Aurinko aloitti uuden kierroksensa puhtaalta pöydältä, ja kevätpäiväntasauksen myötä alkoi uusi vuodenkierto.

Samalla alkoi myös uusi Elävän astrologian koulutusohjelma, ja tuntui kuin olisin tullut kotiin. Olen niin pitelemättömän innoissani siitä, että saan taas tehdä tätä matkaa uuden ryhmän kanssa. Sydämessä paistaa aurinko ja linnut livertävät riemukkaasti elämänpuuni oksilla. Mikään ei tunnu paremmalta juuri nyt.

Oppilaiden kanssa tuli puhetta astrologiaa yleisesti koskevista väärinkäsityksistä ja ennakkoluuloista. Jossain vaiheessa elämääni tuntui etten muusta puhunutkaan. Muuttikohan se koskaan mitään? Kuunteliko joku luentojani tai lukiko joku artikkeleitani ja havahtui siihen, että olikin ymmärtänyt kaiken astrologiaan liittyvän aina ihan väärin?

En tiedä. Mutta näissä mietteissä kaivelin vanhaa, jo vuosia sitten sulkemaani blogia, ja löysin sieltä tämän. Jos kirjoittaisin aiheesta tänään, käyttäisin eri sanoja ja näkökulmia, mutta koska en jaksa, menköön tällaisenaan.

Arkistojen aarteita. Tämä artikkeli on vuodelta 2014.

Olen elänyt todellista hiljaiseloa viime kuukaudet. Totta puhuen koko elämäni on ollut hiljaiseloa, luonnonläheistä, yksinkertaista ja viipyilevää, mutta viime ajat enemmän kuin koskaan. Transitoiva Saturnus yhtymässä Kuuhun IC:llä ja transitoiva Neptunus DC:llä, hiljalleen tarkentuvassa neliössä Marsiin kertova paljon ajanlaadusta planeettasymboleja ymmärtäville.

Ei ole oikein mitään sanottavaa, mikään ei tunnun niin tärkeältä, että siitä haluaisi kirjoittaa. Tai ehkä paremminkin, kaikki mikä on tärkeää, on sanojen tuolla puolen.

Sateisen aamun tuoksu, ilta-auringon valo vaahteran lehvistössä, makoisa paistos oman kasvimaan raparpereista, kissan keskittynyt ilme ikkunalla ja lapselle häviäminen lautapelissä. Mieli on hiljainen ja valoisa. Tyhjää täynnä.

Eräs ajatus sentään läpäisi tyhjyyden hetkeksi, ja ajattelin siirtää pohdinnan päästä blogiin.

Lapseni kertoi törmänneensä netissä kyselyyn “uskotko horoskooppeihin” ja kysyi mitä olisin siihen vastannut. Vastausvaihtoehtoja oli kaksi: kyllä ja ei. Minulle on tunnetusti aivan sula mahdottomuus vastata mihinkään kysymykseen kyllä tai ei, joten tästäkin aiheesta virisi pitkä keskustelu.

Niin mikä horoskooppi?

Uskotko horoskooppeihin? Miten mielipuolinen kysymys! Suorastaan aivan mahdoton.

Mahdottomaksi tämän tekee se, että yleensä kysymyksen esittäjällä ei ole aavistustakaan siitä mitä kysymys tarkoittaa. Mielestäni ainoa järkevä vastaus tässä tapauksessa on siis esittää vastakysymys “mitä tarkoitat horoskoopeilla?”.

Sillä miten voi vastata kysymykseen, joka voi tarkoittaa niin montaa eri asiaa?

Sanana “horoskooppi” tulee kreikan kielen sanoista “hora” (hetki, tunti) “skopein” (katsoa). Siispä horoskooppi tarkoittaa vapaasti käännettyjä ajan tarkastelemista. Tästähän juuri astrologiassa on kysymys. Ajan laadun tutkimisesta.

Mutta yleensä kun joku puhuu horoskoopeista, hän tarkoittaa 1) aurinkomerkkeihin perustuvia luonnekuvauksia (ns. horoskooppimerkki) 2) aikakausilehtien viihteellisiä ennusteita eli horoskooppeja 3) syntymähetkelle laadittua tähtikarttaa, jota toisinaan myös horoskoopiksi kutsutaan.

Itsehän en siis pysty yksiselitteisesti “kyllä” tai “ei” tähän kysymykseen vastaamaan, en senkään jälkeen, kun kysyjä on selvittänyt tarkoittaako hän horoskoopeilla tähtimerkkien luonnekuvauksia, lehtihoroskooppeja vaiko syntymähoroskooppia. Aivan samoin en pysty vastaamaan kysymykseen “uskonko astrologiaan” sen enempää kuin kysymyksiin “uskonko musiikkiin” tai “uskonko Suomen kieleen”.

Ehkä kuitenkin sinnikkään tivaamisen jälkeen vastaisin jotain tyyliin:

1) Tähtimerkkien luonnekuvaukset viittaavat kahteentoista arkkityyppiseen tapaan toimia, käyttää energiaa, olla olemassa ja suhtautua maailmaan, eivätkä kahteentoista ihmistyyppiin, joten “uskon” näiden arkkityyppien olemassaoloon, mutta en “usko” siihen että syntymähetken Auringon sijainnin perusteella (=aurinkomerkki eli ns. horoskooppimerkki) voitaisiin kaiken kattavasti määritellä henkilön luonnetta. Astrologiset tähtimerkit eivät ole luonnetyyppejä, eikä astrologia ole typologia. Vastaus: kyllä ja ei.

2) Lehtihoroskoopit voivat taitavasti tehtynä olla positiivisia, voimauttavia, innostavia ja viihdyttäviä, mutta jos ne sisältävät ennusteita, on itsestään selvää ettei niihin voi “uskoa”, koska silloin saman ennusteen tulisi kattaa kaikki saman aurinkomerkin alla syntyneet ihmiset maailmassa, eli karkeasti ottaen 1/12 osa maailman väestöstä. Vastaus: ei.

3) Syntymähetkelle tarkasti ja ammattitaitoisesti laadittu horoskooppi on yksilön mielen kartta. Sen avulla on mahdollista tarkastella henkilön persoonallisuutta, luonteenpiirteitä, kokemuksia maailmasta, asenteita, uskomuksia, tarpeita, pyrkimyksiä, haasteita ja valmiuksia. Ajankuvaan keskittyvä horoskooppi kertoo tietyistä prosesseista ja elämässä esiin nousevista teemoista sekä niiden ajoituksista. Vastaus: kyllä.

No niin, siinä. Kolme täysin erilaista vastausta yhteen ja ainoaan kysymykseen. Mitä itse vastaisit?

P.S. Luin tänään kirjaa “Nainen, jonka nimi on Nathalie”. Kirjan on kirjoittanut David Foenkinos. Oikein viehättävä kirja kaikin puolin. (Jos pidit elokuvasta Amélie, pidät varmasti myös tästä kirjasta, voin suositella.) Kirjan sivulla 81 on hauska astrologiaan ja horoskooppeihin viittaava keskustelu.

Otin sivusta kuvan ja julkaisin sen Instagramissa. Kuvan alle syntyi pieni keskustelu, jossa kerroin suhteestani horoskooppeihin näin: “Tulkitsen syntymäkarttoja työkseni, ja nämä popularistiset luonne- & yhteensopivuushoroskoopit ovat minulle vähän sama kuin Ravelin Boleron diskoversio sinfoniaorkesterin viulistille.”

Ei niissä silti välttämättä mitään vikaa ole, ne tuovat rehellistä leipää monen kunnon astrologin pöytään, ja hyvä niin. Mutta kannattaa muistaa, että ne ovat vain pieni, yksinkertaistettu ja pinnallinen osa astrologiaa, ja niiden viihdearvosta voi joko nauttia, tai sitten nyrpistellä niille nenäänsä kuin kunnon astrosnobi ainakin.

Uskon asioita ne eivät kuitenkaan ole.

Julkaistu alun perin 26.6.2014 blogissani Astrologia ja arkkityypit.

 

© 2024 Kirsi Halla-Seppälä

Kuvaaja: Danny Greenberg  

kisskiss

Kirsi Halla-Seppälä

Ratkaisukeskeinen terapeutti, ammattiastrologi, läsnäolo- ja tietoisuusohjaaja Kirsi Halla-Seppälä on ammattiuransa astrologina noin 30 vuotta sitten aloittanut luontokeskeisen Elävä Astrologia® -suuntauksen kehittäjä, sekä Sielunkartta® ja Sydänyhteys® -konseptien perustaja. Hän kirjoittaa parhaillaan kirjaa luontokeskeisestä elävästä astrologiasta, ohjaa koulutus- ja kasvuryhmiä, sekä tarjoaa asiakkaille astrologisia tulkintoja, sielunkarttamaalauksia sekä tietoisuusmatkoja.