Nostalginen, herkkä, koskettava, eteerinen ja lähes viiltävän tunteellinen täysikuu oli varhain aamulla Ravussa. Vaikka eksentrisen raikas ja tulevaisuuteen suuntautunut Uranus onkin täysikuun tukena innostamassa meitä uuden alun mahdollisuudesta, rakkausplaneetta Venus pitelee kaksin käsin kiinni menneisyydestä, muistelee vanhoja ja kaipaa sitä mikä ei ole tässä.
Venus on täysikuun kartalla tiukasti karmaa ja aiemmin koettua edustavan Kuun alasolmun päällä, sekä neliössä unelmoivaan, epärealistiseen ja toismaailmaiseen Neptunukseen. Kipukohtia ja alemmuudentunteita edustava Khiron on haastavassa kulmassa täysikuuhun, ja tämä saattaa entisestään lisätä tunteen syvyyttä ja haavoittuvaisuutta.
Kaikesta huolimatta tämä ihanan lämmin ja hoivaava rapukuu on parasta aikaa syleillä tunteitaan, kehoaan ja sitä mikä on. Luoda riittävästi sisäistä turvaa, että voi antaa itsensä olla juuri sitä mitä on, juuri siinä millaista kaikki nyt on. Kaikki olot, kaikki tunteet, kaikki puolet itsessä mahtuvat Sisäisen Äidin syliin.
Toivon ettei kukaan aloita uutta vuotta tekemällä lupauksia, jotka juontavat juurensa uskomukseen ettei ole tarpeeksi (kaunis, laiha, tehokas, luova, tuottava, hyvä, menestynyt, aikaansaava…) tai jotka vahvistavat tunnetta että pitäisi olla jotain mitä ei ole, ja että kovalla työllä ja itsekurilla voisi sitten muuttua sellaiseksi mitä pitäisi.
Meillä on niin paljon opittavaa Kuulta. Vaikka se näyttäisi miten vajavaiselta ja joskus katoaisi näkyvistä kokonaan, aina se on kuitenkin ihan yhtä kokonainen ja täydellinen juuri sellaisena kuin on.
Henkimaailma puhuu meille metaforien, vertauskuvien ja symbolien kautta. Siksi unet ovat sellaisia kuin ovat, siksi taide – runous, kuvataide, musiikki, tanssi – läpäisee suojamuurimme ja koskettaa sisintämme tavalla, mihin järjen sanat ja konkretia ei koskaan pystyisi.
Heräsin eilen aamulla siihen että mielessäni soi laulu. Ajan energiat ilmoittavat usein itsestään juuri tällä tavalla. Laulu soi mielen taustalla taukoamatta koko päivän, riippumatta siitä mitä ajattelin tai mitä tein. Nukkumaan käydessä vihdoin annoin sille aikaa ja se sai rauhassa avautua. Jaan sen tässä myös sinun kanssasi. Siksi koska se kuvaa tätä täydenkuun energiaa paremmin kuin kirjoittamani sanat koskaan voivat, ja siksi koska tänään on kyseisen laulun kanavoineen valo-olennon syntymäpäivä. Hyvää täydenkuun päivää. Happy V Day TaeTae.
A sound of something breaking
I awake from sleep
A sound full of unfamiliarity
Try to cover my ears but can’t go to sleep
The pain in my throat gets worse
Try to cover it
I don’t have a voice
Today I hear that sound again
It’s ringing again, that sound
A crack again on this frozen lake
I dumped myself into the lake
I buried my voice for you
Over the winter lake I was thrown
A thick ice has formed atop
A winter lake on which I was thrown away
A thick ice has formed
In the dream I shortly went into
My agonizing phantom pain is still the same
Have I lost myself
Or have I gained you
I suddenly run to the lake
There’s my face in it
Please don’t say anything
Reach my hand out to cover the mouth
But in the end, spring will come someday
The ice will melt and flow away
Tell me if my voice isn’t real
If I shouldn’t have thrown myself away
Tell me if even this pain isn’t real
What I was supposed to do back then
© 2020 Kirsi Halla-Seppälä
