Aamulla sähköpostissa odotteli tällainen kirje. Julkaisen sen luvan kanssa. Ja lopuksi oma vastaukseni tähän kysymykseen.
“Kuulin podcastissa kerrontaasi ja koska sinulla on nettisivut niin muotoilen sekavan ja oudon kirjeeni sinulle sekä myös siksi, että olit vakuuttava.
Lyhyesti vaivani on etten tiedä mitä teen ja miten ihmeessä etenen?
Syksy on minulle aina ollut henkistymisen aikaa ja niin myös tänä syksynä paitsi että taisin tulla vielä hulluksikin (hyvällä tavalla).
Olen totinen ja looginen insinööri joka tykkää silti aina välillä ajatella. Nyt vaan tömähti vaikka en ole ajatellut. Rakkautta tuntuu riittävän aivan läikehtien ja tunne että jonkun hienon äärellä olen. Mitä tässä nyt pitäisi tehdä etten kadota tätä tunnetta kiireen keskelle? Vaimo toki on mielissään asiasta. Ja tunne on sellainen, että sanoisinko pystyväni samaistumaan uskoon tuleviin.
Olo on vähän kuin olisi saanut tietokoneen eteensö ja itse alkaisi opetella vasta kirjoittamaan kynällä….
En odota taivaita avaavia ohjeita. Lausekin riittää, koska uskon sinulla olevan muitakin kiireitä kuin hullujen paimentaminen.
Taidan rakastaa sinuakin, kun läikehtien tunnen tätäkin kirjoittavani.”
Kiitos paljon että kirjoitit ja kysyit, lämmin tunne levisi sydänalaan ja leveä hymy kasvoille. Tämän kirjoittamasi perusteellä kuulostaa siltä, että sydämesi on avautunut. Sitä voisi kutsua myös eräänlaiseksi heräämiseksi, kyseessä on siis muutos tietoisuudessa (shift in consciousness).
Toisinaan nämä ovat niin sanottuja “heränneitä tiloja” eli kyseessä on autuas, rakkaudellinen, kirkas tila, joka sitten kestää aikansa, kunnes mieli alkaa taas ohjata ja sydäntietoisuus jää enemmän statistin rooliin. On myös mahdollista, että olet kokenut pysyvän muutoksen, jota leikkimielisesti voisi kutsua “aivoleikkaukseksi” ja silloin tämä tila on pysyvä ja syvenee vaan entisestään.
Emme voi tietää kummasta on kysymys, eikä sille voi oikein tehdä mitään. Jos kyseessä on tila, se että yrittää takertua siihen ja alkaa hätäillä että miten sen saisi kestämään, se itse asiassa nopeuttaa paluuta sinne rationaalisloogisen ja kovin rajallisen ihmismielen ohjaukseen.
Yleispätevänä ohjeena sanoisin, älä tee mitään. Nauti vaan täysin siemauksin elämästäsi ja kaikesta kokemastasi. Kun tila syvenee, huomaat miten mieli toimii yllättäen myös paljon kirkkaammin ja tehokkaammin kuin ennen, koska se ei ole tyhjäkäynnillä koko ajan päällä siellä taustalla, vaan käytössä ainoastaan silloin kun se on tarkoituksen mukaista.
On toki tiettyjä asioita, jotka tukevat tätä sydämen avautumisprosessia, tärkeimpänä nimenomaan se elämästä nauttiminen ja asioiden kokeminen mahdollisimman täyteläisesti. Rakkaussuhde vaimoosi, luonnossa oleminen ja luonnon kokeminen, musiikkiin uppoaminen ja esimerkiksi jotkin itselle hyvältä ja luontevalta tuntuvat harjoitukset. Mutta koska et ole itse saanut tätä muutosta aikaan, vaan se on lahja – jotain mikä on tapahtunut sinulle, et voi itse myöskään “edetä” sen suhteen. Ole rauhassa, anna kaiken olla ja nauti siitä mikä on. Siinä kaikki.
Toivottavasti tästä vastauksestani on iloa ja hyötyä.
Ihanaa päivää sinulle!
© 2021 Kirsi Halla-Seppälä
