Syntynyt kirjailijaksi

Rakastan kirjoittamista. Olen kirjoittanut päiväkirjaa jo ennen kouluun menoa ja tarinoitani julkaistiin paikallisessa sanomalehdessä ennen kuin täytin 10 vuotta. Kirjoittaminen – nuo monimerkitykselliset, mutta itsessään tyhjät sanat – on ollut aina minulle omin ilmaisumuoto, teininä sanoin sen olevan hengityslaite, elinehto.

Olen pari kertaa tässä elämäni aikana kysynyt itseltäni, miksi ihminen, joka on syntynyt kirjailijaksi, ei ole kirjoittanut yhtään kirjaa. Mikä tragedia! (Runokirjan olen tosin julkaissut vuonna 2004, mutta sitä ei lasketa.) Nyt olen kysynyt asiaa itseltäni uudestaan. Miksi jokin, mitä pidän niin tärkeänä, ei saa aikaa eikä tilaa elämässäni?

Siksi koska pitää vastata tekstiviesteihin ja sähköposteihin, päivittää facebookia, tarkastaa instagramin uudet kuvat ja hoitaa yksi ja satamiljoonaa pikkuruista, arkipäivääni kuormittavaa juoksevaa asiaa. Niinkö?


Puhun asiakkailleni usein siitä, että jos haluaa toteuttaa jotain itselleen tärkeää, elää itsensä näköistä elämää, täytyy tehdä jotain eri tavalla kuin ennen. Joka päivä. Ajatuksena ja unelmana muutos on usein iso, abstraktilta tuntuva asia. Toivomme jotain tapahtuvaksi, mutta emme pysähdy miettimään millaiset konkreettiset askeleet sinne johtaisivat. Kun toivottu muutos ei toteudukaan, ihminen usein lannistuu, luopuu toivosta, teeskentelee ettei se ollut tärkeää.

On olemassa unelmia, niin sitkeitä, niin kovaäänisiä, niin tärkeitä, että ne polttavat sydäntämme, sykkivät rinnassamme vaativina, pakottavina, ehdottomina – pelottavina – ja kieltäytyvät kuolemasta. Lopulta joudumme valitsemaan. Kumpi on kauhistuttavampaa, se että unelma ei toteudu, vai se että se toteutuu?  (Kirsi Halla-Seppälä)

Sydäntäsärkevää. Aivan kuten sekin, etten vielä ole kirjoittanut loppuun yhtäkään aloittamaani kirjaa, en niitä tarinoita ja kohtaloita, jotka vaativat päästä ulos ja tulla kerrotuiksi, jotka tuntuvat niin intensiivisiltä ja todellisilta ja tärkeiltä.

Olen yrittänyt, mutta en ole vakavoitunut unelmani edessä, en ole ryhdistäytynyt ja tehnyt mitä tehdä pitää.

Yrittäminen ei riitä. Pitää toimia niin että asia toteutuu.


Yrittämisen ohella toivominen, unelmointi tai aarrekartta ja visualisointikaan eivät riitä. Pitää alkaa ottaa askelia, jotka vievät kohti unelman vääjäämätöntä toteutumista.

1. Määritä yksityiskohtaisesti ja elävästi mitä haluat.

2. Mieti mikä omassa arjessasi, omassa toiminnassasi ja valinnoissasi estää sitä toteutumasta.

3. Kartoita mitä sinun pitää tehdä (joka päivä), että päädyt sinne minne haluat.

Ei se ole mitään kvanttifysiikkaa, vaan hyvin yksinkertaista. (“Elementary, my dear Watson.”) Kun otat askelia tiettyyn suuntaan, päädyt sinne mitä kohti kävelet.

Tilanne on ongelmallinen silloin, kun teet asioita jotka ovat viemässä sinua suuntaan minne et oikeasti halua mennä. Silti et halua muuttaa mitään siinä mitä olet tekemässä.

Kun haluamme paradoksaalisia asioita (esim. haluat kokea rakkaudellisen parisuhteen, mutta pysyt yhdessä ihmisen kanssa joka halveksii sinua), kun yritämme toteuttaa yhtälöä joka on mahdoton, olemme valinneet pettymyksen jo ennen ensimmäisenkään askeleen ottamista. Silloin on turha kiukutella, turha syyttää kohtaloa, turha olla yllättynyt. Sait sen kaiken itse aikaan, kävelit sinne omin jaloin.

Ihmiset toimivat näin koska eivät näe mihin ovat menossa, tai kuten minä, he huijaavat itseään kuvittelemalla, että kyllä se vielä toteutuu (itsestään), ja aikaa on… vaikka mikään omassa toiminnassa ei viittaa siihen että olisi edes etäisesti menossa siihen suuntaan.

On oleellisen tärkeää havahtua huomaamaan mihin oma arki, tottumukset ja rutiinit, joita jokapäiväisessä elämässä ylläpidämme, ovat johtamassa. Muuten päätyminen sinne, minne emme koskaan halunneet, tulee ikävänä yllätyksenä.

Kirjoitan tätä enemmän itselleni kuin kenellekään muulle. Jos rakastan kirjoittamista ja koen sisimmässäni palavaa, intohimoista halua kirjoittaa kirjan, on luovuttava siitä mikä on sen esteenä ja alettava ottaa askelia, mitkä vääjäämättömästi vievät minut tilanteeseen, jossa kirjani on valmis.

kirsihs mv

Kirsi Halla-Seppälä

Kirsi on toiminut astrologina sekä kirjoittanut ja luennoinut hyvinvoinnista ja elämäntaidosta yli 25 vuotta. Hän on Suomen Ammattiastrologit ry:n entinen puheenjohtaja, nykyinen varapuheenjohtaja ja pitkäaikainen jäsen, hänellä on yliopistotutkinto ratkaisukeskeisestä psykoterapiasta (PGD in Solution Focused Therapy) ja vuosien kokemus terapeuttisesta työstä. Tällä hetkellä Kirsi kouluttaa astrologeja shamanistisen astrologian koulutusohjelmassa, ohjaa Sydänyhteys® -ryhmiä ja tekee shamanistisia matkoja sekä astrologisia tulkintoja asiakkaille.