Kaikki varmasti tietävät, miten hieno ja voimakas asia kiitollisuus on, mutta sen harjoittaminen tökkii, kun ei koe, että asiat olisi niin hyvin, että olisi mitään syytä olla kiitollinen.

Juttu on kuitenkin niin, että ei tarvitse tuntea kiitollisuutta voidakseen kiittää kaikesta siitä mitä itsellä on.

Se ei mene niin päin, että ensin odotetaan, että kaikki on juuri niin kuin omasta mielestä pitää ja olet saanut sen mitä sinulle kuuluu (ja mitä olisi pitänyt olla jo aikaa sitten, jumankauta!), vaan niin että ENSIN alat kiittää kaikesta, SITTEN alat nähdä miten paljon sinulla on kaikkea mistä voi kiittää, mutta mitä et ollut huomannut, koska pidit sitä itsestäänselvyytenä ja keskityit koko ajan siihen mitä sinulta puuttuu, ja SEN JÄLKEEN alat huomata miten ihmeellisiä sattumuksia alkaa tapahtua, ja kaikkea sitä minkä huomasit ja mistä kiitit, alkaa tulvia lisää elämääsi ja SITTEN kiitollisuus tapahtuu.

Kiitollisuus on tietoisuuden tila, joka tapahtuu sinulle kun alat nähdä miten kaikki on yhteydessä kaikkeen, miten valtavan moniulotteinen verkosto on koko ajan kaiken sen takana, mahdollistamassa sen, mitä elämässäsi on.

Maailmaa muutetaan sisältä päin. Ei osoittamalla sormella muita, ei keskittymällä “epäkohtiin” ja koettamalla taistella niitä vastaan, niiden eliminoimiseksi, verenmaku suussa. Rakkaus ei lisäänny sotimalla. Ei vaikka sotisi omasta mielestään rakkauden ja paremman maailman puolesta.

© 2022 Kirsi Halla-Seppälä