Monta päivää ajattelin, että halusin kirjoittaa jotain Venuksen perääntymisestä. Vai halusinko? Eikö kyse ollut kuitenkin enemmän siitä, että ajattelin että pitäisi? Olen äärimmäisen huono tekemään mitään, mitä pitäisi. Olen aika huono tekemään sellaistakin mitä haluan, saati sitten että jotain mitä en halua, mutta muka pitäisi.
Muistelin, että olen varmaan jo kirjoittanut perääntyvästä Venuksesta, ja kaikkein huonoin olen tekemään mitään mitä pitäisi, erityisesti jos se on jotain, minkä olen jo joskus tehnyt.
Löysin sitten muutaman vuosikausia vanhan blogiartikkelin ja välitin materiaalin sometiimilleni, jotta voivat hyödyntää tekstiä tämän jakson instapostauksissa. Drive-tiedostosta tuli yksitoista sivua pitkä tekele. Arvasinhan, että olen jo kirjoittanut aiheesta, se siitä sitten siis.
Olen ollut viime aikoina tosi herkillä. Jo kolme päivää kotini rauhaa väkivaltaisesti murjoneet Meripäivät ovat saanet hermostoni pakokauhun valtaan. Lisäksi toissailtana realisoitui pitkään taka-akalla ollut tieto siitä, että joudun luopumaan kahdesta kissastani. On ollut raskas ja itkuinen olo.
Ja kun sometiimin Rosa kysyi perääntyvän Venuksen ja Inanna-jumalattaren alamaailmaan laskeutumisen yhteydestä, siihen vastatessani tajusin (taas), että kun luonto ja kasvit sekä mytologia ja tarinat ovat elämäni ensimmäiset ja kautta aikain suurimmat rakkaudet, niin miksi en ole koskaan sen enempää tuonut niitä esiin. Kuten juuri vaikka astroherbalismi, missä ne yhdistyvät, niin miksi en ole jakanut juuri mitään niihin liittyvää, kuin hetkittäin vähän pintaa raapaisten.
Astrologiaa ymmärtävä huomaa, miten kaikki tässä kertomani liittyy perääntyvän Venuksen teemoihin. Varsinkin kun Venus perääntyy ison kissan merkissä Leijonassa. Merkissä, joka edustaa sydämen asioita, rakkautta, palavaa intohimoa ja luovaa itseilmaisua omaa sydäntä lähinnä olevien aiheiden ja menetelmien kautta.
Kun Venus perääntyy Leijonassa, se kutsuu huomiota suuntautumaan sydämen toiveisiin ja luovuuteen, siihen mikä saa sisimmän liekkeihin. Eikä vain jonkin tekemisen, vaan ennen kaikkea omana itsenä olemisen kautta.
Perääntyvä Venus Leijonassa kysyy mitä tarkoittaa elää mahdollisimman aitoa, vilpitöntä, teeskentelemätöntä ja itsensä näköistä elämää. Ja mitä tapahtuisi, jos uskaltaisi olla autenttinen ja spontaani, juuri sellainen kuin kulloisellakin hetkellä sattuu olemaan.
Kun Venus perääntyy, kuuntele sydämesi ääntä. Vaikket koskaan milloinkaan muulloin, niin kuuntele nyt.
Sydän puhuu metaforien ja aistien kielellä. Kuuntele.
Perääntyvän Venuksen aikana sydän yrittää kertoa mitä se ei jaksa enää, mistä on aika luopua. Se koettaa eri keinoja käyttäen huhuilla siitä, mitä ikävöi ja mikä sille on tärkeää.
Miten työskennellä perääntyvän Venuksen kanssa?
Sulje hetkeksi silmäsi ja kysy itseltäsi mikä saa olosi kutistumaan ja raskaan painon tunteen vatsanpohjalle? Mitä ajattelit silloin? Kenen seurassa olit?
Kutsu esiin muistoja siitä, milloin olit todella inspiroitunut, mikä kiehtoo, kutsuu ja innostaa niin ettet meinaa pysyä nahoissasi? Tai mikä ja kuka saa kateuden terävän piston aikaan? Mihin se kohdistuu?
Mistä haluaisit päästä eroon, mutta syystä tai toisesta koet ettet pysty?
Mitä haluaisit saada tai olla, mutta pohjimmiltaan uskot ettei se ole sinulle mahdollista?
Siitä, että listaan sinulle perääntyvään Venukseen liittyvää informaatiota tai jaan siitä kertovia faktoja, ei ole ollenkaan niin paljon hyötyä, kuin siitä, että istut hetken näiden yllä mainittujen kysymysten äärellä.
Se, että saat päivämäärät perääntymisjakson ajalle tai näet siihen liittyviä avainsanoja ja yleisiä teemoja lueteltuina, voi toki parhaimmillaan johdattaa sinua kuulemaan oman sydämesi ääntä, mutta on myös mahdollista, että ne etäännyttävät sinut sisimmästäsi aktivoimalla mieltä ja lisäämällä turhaa teoreettista ajattelua.
Haluatko kuulla perääntyvän Venuksen viestin?
Et tarvitse mitään muuta, kuin vilpittömän halun nähdä ja ymmärtää oman sydämesi tilaa ja toiveita juuri nyt. Tarvitset hetken häiriötöntä aikaa, ehkä kynän ja paperia, ja sitten katsot itseäsi ja elämääsi, tunnustelet sitä mikä on hiertänyt tai tuntunut raskaalta, kutsut esiin sen mikä aiheuttaa kaipauksen vihlaisun sielussasi.
Kun näet ja ymmärrät, muutos alkaa tapahtua omalla painollaan.
Jos olet tosi rohkea ja kaipaat laillani yhteyttä ja jakamista toisten kanssa, kirjoita kommentteihin annoitko itsellesi hetken aikaa istua sydämesi kanssa. Kerro mitä sait kuulla.
© 2023 Kirsi Halla-Seppälä
Kuvaaja: cottonbro studio
Istuin alas ja kävin kysymykset läpi. Sydämeni syvin toive on se mun rakas aviomies, ihana talomme, koira ja KANAT!!!! Luovuus, ihana työni, kirjan kirjoitus ja taidemaalaus! Rakastan🩷
Ihanaa että annoit itsellesi hetken aikaa kuulla sydäntä. Tuli sellainen värisyttävä tunne kun luin noita toiveitasi, että jos olisin maailmankaikkeus, niin haluaisin palavasti antaa kaiken tuon sinulle, ja enemmänkin. Toivon että nämä toteutuu! (Ja KANAT!!!)
Tämä oli ihana harjoitus.
Kiitos tästä ❤️
Todella selkeästi tuli esiin mistä haluan luopua ja mitä sydämeni kaipaa lisää!
Ihana kuulla että tästä oli iloa. Sydän niin mielellään kertoisi meille tärkeitä asioita, mutta tosi harva on valmis hiljentymään hetkeksi, että voisi sitä kuulla.
Istuin alas. Ihan selvästi tuli esiin se, mitä haluan ja mistä haluan eroon. Haluan olla kaunis ja terve; paikan yhteiskunnassa; hahmottaa selkeästi kutsumusammattini; kyvyn ansaita tuloja niin paljon, että se riittää kunnolliseen elintasoon; niin tiiviin sydänyhteyden (tai yhteyden Alkulähteeseen), että tiedän joka päivä, mikä juuri nyt on Korkeimmaksi Parhaaksi; kohdata Sen Oikean miehen; turvaa, jotta elämässä voi toteutua vapaus, jotta siinä voi toteutua luovuus ja seksuaalisuus; että lapseni oppivat seuraamaan sydäntänsä ja kehittävät itselleen riittävän hyvän kombinaation johdatuksen noudattamisesta ja turvan löytämisestä.
Haluan eroon: eksän kiusaamisesta, eksästä ylipäänsä, taloudellisesta turvattomuudesta, sinkkuudesta, ammatittomuudesta, riitelystä, peloista, kiireestä, rutiineista ja kotitöistä, surusta ja ylipainosta.
Kiitos Kirsi teksteistäsi. Kun niitä lukee hitaasti, mahdollisimman pian niiden ilmestyttyä, avautuu kaikenlaisia näkymiä, jotka edistävät polun hahmottumista.
Kiitos Petra, ihana kuulla että kirjoitukseni avaavat näkymiä ja auttavat hahmottamaan polkua. Tällaiset kommentit tuovat aina lisää motivaatiota jatkaa blogin parissa. Toivon että sydämesi toiveet toteutuvat ja että saat sen mitä haluat.❤️
Löysin tämän yön pimeinä tunteina kun mietin asioita. Teksti avasi monta solmua. Oma koti, oma mies. Huumoria elämässä. Minulla olisi ateljee myös . Pääsisimme matkustaan mitä en ole saanut kokea. Valmistun sairaanhoitajaksi. ( tämä on piirua vaille mutta usko meinaa loppua . Olen työssäni hyvä.
Voi miten ihanaa, että löysit tämän tekstin äärelle yön pimeinä tunteina pohdintojesi keskellä. Toiveesi kuulostavat ihanilta ja ovat varmasti jo toteutumassa. ❤️
Sydämeni ei enää jaksa jatkuvaa vaihtamista (työn, kodin, seurustelukumppanin), täydellisten olosuhteiden odottamista, piilottelua ja menneessä rypemistä.
Sydämeni kaipaa aidon minän ilmentämistä täysimääräisesti kaikissa tilanteissa, ilman himmailua ja muovautumista. Vahvaa “minässä” läsnäoloa. Sekä ajatusten ja ideoiden jakamista pyyteettömästi. Lisäksi tuen vastaanottamista sekä elämisen kepeyden sallimista.
Kiitos tästä kauniista ja koskettavasta kommentista. Sanoitat tosi hyvin tämän kaipuun, minkä varmaan jokainen sydän voisi jossain muodossa allekirjoittaa: aidon minän ilmentäminen. Olla sitä mitä on, mikä voisi olla tärkeämpää? ❤️