Vuonna 2016 opin kuusi asiaa

Oli sunnuntai, uudenvuodenpäivän ilta vuonna 2017, kun tyttäreni tokaisi innostuneena: ”Tämä on jo nyt paras vuosi ikinä”. Pakko nyökytellä hymyillen, tällä asenteella minäkin haluan astua uuteen vuoteen.

Koska tutkin työkseni aikaa ja elämän rytmejä, on luonnollista, että olen kiinnostunut näistä myös omassa henkilökohtaisessa elämässäni. Minulla on ollut tapana jo usean vuoden ajan tehdä yhteenveto menneestä vuodesta, tarkastella ajan teemoja ja käydä elämää läpi kuukausi kuukaudelta miettien, missä tuli oltua ja mitä tuli tehtyä. Kaikkein eniten haluan ymmärtää mitä tuli koettua ja sen myötä opittua, siis mikä oli vuoden tärkein anti.

Vuonna 2016 luovuin autosta, vaihdoin asuntoa ja kaupunkia, meille muutti kaksi sinistä kissaa, ostin uudet silmälasit, otin nenäkorun, kirjoitin esseitä, juhlin siskon häitä, valmistuin yliopistosta, luovuin turhasta tavarasta, maalasin ja valokuvasin, aloitin uuden blogin, kuuntelin Nils Frahmia, matkustin Intiaan ja olin siellä keskellä raivoavaa sykloonia, selvisin hengissä ja palasin kotiin. Lista vuoden keskeisimmistä tapahtumista ei kerro vielä mitään siitä, mitä sisäisesti tapahtui, mitä koin ja mitä opin.

Kuten olen jo kyllästymiseen saakka toistellut, viime vuosi oli niin sanottu ”loppuun saattamisen vuosi”, ja monen kohdalla se on pitänyt sisällään luopumista, menneisyyden teemojen käsittelyä ja sinne kuuluvien ihmisten tai asioiden hyvästelyä sekä erilaisia päättymisiä (Uudenkuun ajankuva 29.12.2016 – 27.1.2017).

Omalla kohdallani vuosi 2016 kiteytyy muutamaan napakkaan oivallukseen. Ei riitä että ymmärtää asian älyllisesti ”joo, joo, kyllä mä ton oon tiennyt jo edellisessä elämässä”, vaan sen pitää osua ja upota, muuntua sisäiseksi tiedoksi, joka toteutuu käytännössä, eikä paluuta vanhaan enää ole.

1.) Pyyteetön rakkaus on eri asia kuin pyyteetön seurustelu. Kiitos Marianne Williamson, joka kerroit tämän minulle kirjassasi ”Palatkaamme rakkauteen” vuonna 1994. Kiitos elämä, että iskostit sen rautalekalla tajuntaani 22 vuotta myöhemmin.

2.) Muut kohtelevat meitä niin kuin olemme heille opettaneet. Ihmissuhteet ovat sisäisten ristiriitojemme peili ja näyttämö. Miellyttämällä muita ja sopeutumalla kameleonttimaisesti kaikkeen mitä kuvittelet toisen haluavan, et ainoastaan kadota itseäsi ja aitoja tunteitasi, vaan opetat että et ole tärkeä eikä tunteillasi tai tarpeillasi ole väliä.

3.) Hädässä ystävä tunnetaan. Aitoa rakkautta ei tarvitse kerjätä, eikä ystävältä saadusta tuesta voi jäädä kiitollisuuden velkaan. Se että auttaa toista ei ole itseltä pois, sillä antamalla vilpittömästä antamisen halusta saa itse monin verroin.

4.) Ihmeitä tapahtuu. Kaikki voi muuttua yhden päivän aikana. Ihan koko elämä voi mennä uusiksi hetkessä, yllättäen. Uskomalla kuuteen mahdottomaan asiaan ennen aamiaista, kaikki on mahdollista.

5.) On ihan ok ottaa askel ”väärään” suuntaan nähdäksesi minne oikeasti haluat mennä.

6.) Jos olet erityisherkkä introvertti joka haluaa viettää 99% ajasta hiljaa kotona tekemättä mitään, älä muuta Helsingin ytimeen. Muuta metsään.

Mitä sinä opit vuonna 2016? Mikä viime vuodessa oli erityistä, mieliinpainuvaa tai merkittävintä? Millä mielellä jätät vuoden taaksesi?

4 Comments

  1. Hki keskustassa asua paljon introverttejä, työttömiä, joogeja, erakkoja jotka eivät tre oikein mitään. Pikkukaupungissa tällainen elämä olisi lähes mahdoton. Stadissa voi olla sivullinen. Porvoossa olisi hylkiö. Kaksi eri asiaa.

    1. Hei! Puhuin aistiärsykkeistä ja ympäröivästä energiasta, en työttömyydestä tai sivullisuudesta. Toisille kaupunkielämä sopii, toiset kaipaavat keijumetsään. Itse taidan kuulua jälkimmäiseen kategoriaan. :)

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *