Velhoja ja lohikäärmeitä – tarina Pluto-ajasta

Rakastan tarinoita. Ja vielä enemmän kuin tarinoiden juonta, rakastan tarinoihin kätkettyä symboliikkaa, metaforia ja mielikuvia, jotka uskomattomalla herkkyydellä ja tarkkuudella kuvaavat ihmisten elämässään kohtaamia vaiheita ja ilmiöitä. Jumaltarustoissa on astrologian juuret. Päähäni pälkähti kerran ajatus, että mytologia on ihmispsyyken arkeologiaa, vaikkakin ajankohtaista yhä edelleen – ja niin kauan kuin ihmiset vihaavat ja rakastavat, saavat lapsia ja eroavat, kärsivät, toipuvat, rakastuvat uudelleen, menettävät, toivovat ja lopulta kuolevat.

Vaikeissakin elämäntilanteissa tarina voi yltää sinne, minne mikään muu ei voi koskettaa. Tarina voi antaa ymmärrystä ja voimaa jaksaa silloinkin, kun tuntuu että mikään muu ei enää auta. Mutta miksi? Siksi koska tarina on totta. Jokaisella meillä on omat tarinamme, jotka ovat meille totta. Sellaisen tarinan kuuleminen ja sen sisäistäminen herättää usein voimakkaita tunteita. Tuntuu kuin koko olemuksemme resonoisi tämän tarinan taajuudella. Useimmilla meistä on ollut lapsena tietyt sadut, joista olemme pitäneet enemmän kuin muista. Voit saada arvokasta tietoa itsestäsi muistelemalla lapsuutesi lempitarinoita tai niitä kertomuksia jotka viehättävät sinua nyt. Voit huomata, että niissä on aina jokin samankaltaisuus, jokin henkilökohtainen vastaavuus siihen kuka olet, missä olet ja miksi olet.

Astrologian kursseilla tapahtuu joskus häkellyttävä ilmiö, kun jokin tarina (esimerkiksi Cereksen sydäntäriipaiseva tarina tyttärensä menettämisestä Hadekselle) yhtäkkiä energisoi ilmatilan, kaikki sähköistyvät, hiljenevät ja tuntevat tarinan voiman koskettavana syvällä omassa sydämessään. Nenäliinapaketti jakoon. En ole koskaan huomannut, että teoreettinen opettaminen tai PowerPointien esittely uppoaisi samalla tavalla suoraan kaikkien mielen rakennelmien ja järjen verkostojen läpi suoraan välittömäksi kokemukseksi. Luettelemalla Chironia käsittelevät avainsanat ja teoreettiset ydinideat ihmiset oppivat asioita jotka liittyvät Chironiin. Kertomalla tarinan viisaasta ja epäitsekkäästä Kheiron kentaurista (joka parantumattomasta tuskastaan huolimatta ei katkeroitunut, vaan auttoi ja opetti muita voimakkaan kutsumuksensa ja vilpittömän rakkautensa vuoksi) kuulijat saavat välittömän kokemuksen siitä, mistä Chironissa oikeasti on kysymys.

Viime lauantaina Sub-kanava alkoi taas pitkästä aikaa lähettää BBC:n laadukasta fantasiasarjaa nimeltä Merlin, joka pohjautuu Kuningas Arthurin ja pyöreän pöydän ritarien legendaan. Kyseessä on nuoren Arthurin ja hänen palvelijansa Merlinin kasvutarina. Merlinistähän ajan myötä kehittyi maailman mahtavin velho, joka on tuttu joka ipanalle niin Walt Disneyn piirrettyjen kuin Harry Pottereidenkin kautta. Merlin -sarjan jokainen jakso on täynnä arkkityyppisiä hahmoja, tilanteita ja astrologista symboliikkaa. Viime jakso oli häkellyttävin Pluto -presentaatio, jota olen pitkään aikaan nähnyt. Ohjelman keskellä oli eräs pätkä, jota hyvällä syyllä voisi käyttää opetusmateriaalina Plutoa käsittelevällä kurssilla tai luennolla. Kuvaan sen teille tässä sanallisesti mahdollisimman tiivistetyssä muodossa, ja papukaijamerkki sille, joka löytää siitä oleellisimmat Pluto-symbolit ja Pluto-aikaan tai Pluto-persoonallisuuteen liittyvät metaforat.

Kuningas oli kasvattanut vuosikaudet kaunista ottotytärtään Morganaa kuin omaansa. Monien sattumusten myötä tämä Kuninkaaseen uppiniskaisesti ja kaunaisesti suhtautunut nuori neito, Lady Morgana, oli kadonnut jälkiä jättämättä ja ollut melkein kaksi vuotta kadoksissa. Hänen löydyttyään tyttö näytti muuttuneen täysin. Hän oli nöyrä, kuuliainen ja kunnioittava. Tarkkanäköisen Merlinin epäilykset heräsivät viimeistään siinä vaiheessa, kun vartija löytyi murhattuna ja Kuningas alkoi nähdä näkyjä kuolemaan tuomitsemistaan henkilöistä. Kuningas vaipui epätoivoon ja menetti järkensä. Kuninkaan poika masentui, kieltäytyi ottamasta isänsä paikkaa, ja näin ollen hallitsijaa vailla oleva valtakunta oli heikentynyt ja vaarassa. Eräänä iltana Merlin lähti seuraamaan Morganaa, joka juoksi suuren viittansa alla piilotellen linnaa ympäröivään synkkään metsään. Merlin näki kuinka Morgana tapasi siellä ilkeän noidan (sisarensa) ja kertoi tälle juonensa onnistuneen. Morganan Kuninkaan sängyn alle asettama mustaa myrkkylientä tihkuva alruunanjuuri oli tehnyt tehtävänsä ja aiheuttanut Kuninkaan hulluuden.

Morgana oli kuitenkin huomannut, että Merlin oli seurannut häntä, ja hänen paha ja voimakas noitasisarensa kietoi Merlinin taikakahleisiin, jotka kiristyivät jokaisella yrityksellä irtautua niistä. Sisarukset jättivät Merlinin yksin metsään kuolemaan ja lähtivat valloittamaan linnaa apuun kutsumansa kuolleiden armeijan kanssa. Merlin yritti taikavoimillaan saada kahleita rikki, mutta ne vain kiristyivät entisestään. Pian hän huomasi jättiläiskokoisten skorpionien lähestyvän häntä piikit iskuvalmiina. Siinä hän nyt oli. Keskellä synkkää metsää, kahleissa ja maassa makaavana, kyvyttömänä tekemään mitään estääkseen hiljalleen lähestyvän varman kuoleman. Skorpionit olivat jo piirittäneet hänet ja olivat juuri iskemäisillään, kun Merlin sai jostakin sisäistä voimaa ja koko olemuksensa keskittäen huusi ilmoihin kutsun vieraalla kielellä. Lohikäärme, joka oli joskus ollut hänen neuvonantajansa ja jota hän oli alkanut pelätä ja vihata, mutta jonka hän oli aikoinaan sen kanssa solmimansa sopimuksen vuoksi vastahakoisesti vapauttanut, ilmestyi kuin tyhjästä ja puhalsi tulellaan kaikki skorpionit kuoliaiksi. Hän poimi maassa makaavan, kahlitun Merlinin mukaansa ja lensi ilmojen halki takaisin linnaan, jossa sota oli jo alkanut…

Jätän nämä mielikuvat nyt tulkitsematta, sillä uskon että jokaiselta teistä löytyy kyky ymmärtää tarinan symboliikkaa. Jungilaisen unientulkinnan tapaan tarinoita tulkitaan niin, että kaikki siinä esiintyvät asiat kuvaavat yhden psyyken sisältöä. Kuten unissa, niin tarinoissakin jokainen olento, jokainen ilmiö on yhden henkilön oma puoli. Eli jos tämä olisi sinun unesi tai sinun tarinasi, valtakunta kuvaisi sinua, sinä olisit myös hulluksi tullut Kuningas (kirjoitan arkkityypit yleensä isolla), masentunut Kuninkaan poika, olisit myös petollinen Sisar (Morgana), Noita, Velho ja Lohikäärme. Kaikki sinun psyykesi eri puolia. Kaikki sinun omaa sisäistä tarinaasi tässä ajassa ja tässä tilanteessa.

Kuten aiemmin Uranuksen transiitteja käsittelevässä kirjoituksessani sanoinkin, uskon vilpittömästi siihen, että kun jokin transiitti koittaa, se on juuri sitä mitä olemme sydämessämme rukoilleet. Pluton transiiteista luennoidessa olen moneen otteeseen käyttänyt vertausta, että Pluto on kuin hyväntahtoinen mutta kauhistuttava lohikäärme, joka on tullut auttamaan meitä ja pelastamaan meidät. Mutta jos pelkäämme sitä kuollaksemme ja mieluummin tuhoudumme kuin annamme lohikäärmeen auttaa (= muutoksen tapahtua), niin sitten se on niin. Pluto-aikana emme useinkaan voi valita sitä mitä tapahtuu, mutta voimme valita sen olemmeko itse muutoksen puolella vai sitä vastaan. Ja se muutos tapahtuu joka tapauksessa.

En voi estää itseäni mainitsemasta vielä tuosta Merlinin tilanteesta, että tuo kahleissa oleminen, tunne siitä että on sidottu, jumissa tai jopa täysin lamaantunut, on tyypillinen kokemus erityisesti isojen Pluto-transiittien alkaessa. Siitä se lähtee. Tässä makaan enkä muuta voi. Kun tapahtuu nöyrtyminen oman elämänsä edessä ja sen tajuaminen, että ei ole enää kuin yksi suunta, ja se on ylöspäin, niin silloin lohikäärme saapuu.

Artikkeli on julkaistu alun perin blogissani Astrologia ja arkkityypit.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *