Uskotko horoskooppeihin?

Olen elänyt todellista hiljaiseloa viime kuukaudet. Totta puhuen koko elämäni on ollut hiljaiseloa, luonnonläheistä, yksinkertaista ja viipyilevää, mutta viime ajat enemmän kuin koskaan. Transitoiva Saturnus yhtymässä Kuuhun IC:llä ja transitoiva Neptunus DC:llä, hiljalleen tarkentuvassa neliössä Marsiin kertova paljon ajanlaadusta planeettasymboleja ymmärtäville. Ei ole oikein mitään sanottavaa, mikään ei tunnun niin tärkeältä, että siitä haluaisi kirjoittaa. Tai ehkä paremminkin, kaikki mikä on tärkeää, on sanojen tuolla puolen. Sateisen aamun tuoksu, ilta-auringon valo vaahteran lehvistössä, makoisa paistos oman kasvimaan raparpereista, kissan keskittynyt ilme ikkunalla ja tyttärelle häviäminen Harry Potter -lautapelissä. Mieli on hiljainen ja valoisa. Tyhjää täynnä.

Eräs ajatus sentään läpäisi tyhjyyden hetkeksi, ja ajattelin siirtää pohdinnan päästä blogiin. Tyttäreni kertoi törmänneensä netissä kyselyyn ”uskotko horoskooppeihin” ja kysyi mitä olisin siihen vastannut. Vastausvaihtoehtoja oli kaksi: kyllä ja ei. Minulle on tunnetusti aivan sula mahdottomuus vastata mihinkään kysymykseen kyllä tai ei, joten tästäkin aiheesta virisi pitkä keskustelu.

Niin mikä horoskooppi?

Uskotko horoskooppeihin? Miten mielipuolinen kysymys! Suorastaan aivan mahdoton. Mahdottomaksi tämän tekee se, että yleensä kysymyksen esittäjällä ei ole aavistustakaan siitä mitä kysymys tarkoittaa. Mielestäni ainoa järkevä vastaus tässä tapauksessa on esittää vastakysymys ”mitä tarkoitat horoskoopeilla?”. Sillä miten voi vastata kysymykseen, joka voi tarkoittaa niin montaa eri asiaa? Sanana ”horoskooppi” tulee kreikan kielen sanoista ”hora” (hetki, tunti) ”skopein” (katsoa). Siispä horoskooppi tarkoittaa vapaasti käännettyjä ajan tarkastelemista. Tästähän juuri astrologiassa on kysymys. Ajanlaadun tutkimisesta. Mutta kun joku puhuu horoskoopeista, hän voi tarkoittaa 1) aurinkomerkkeihin perustuvia luonnekuvauksia (ns. horoskooppimerkki) 2) aikakausilehtien viihteellisiä ennusteita eli horoskooppeja 3) syntymähetkelle laadittua tähtikarttaa, jota toisinaan myös horoskoopiksi kutsutaan.

Itsehän en siis pysty tähän kysymykseen vastaamaan, en senkään jälkeen, kun kysyjä on selvittänyt tarkoittaako hän horoskoopeilla tähtimerkkien luonnekuvauksia, lehtihoroskooppeja vaiko syntymähoroskooppia. Aivan samoin en pysty vastaamaan kysymykseen ”uskonko astrologiaan” sen enempää kuin kysymyksiin ”uskonko musiikkiin” tai ”uskonko Suomen kieleen”. Ehkä kuitenkin sinnikkään tivaamisen jälkeen vastaisin jotain tyyliin:

1) Tähtimerkkien luonnekuvaukset kertovat kahdestatoista arkkityyppisestä tavasta toimia, käyttää energiaa, olla olemassa ja suhtautua maailmaan, eivätkä kahdestatoista ihmistyypistä. Joten ”uskon” näiden arkkityyppien olemassaoloon, mutta ”en usko” siihen, että syntymähetken Auringon sijainnin perusteella (=aurinkomerkki eli ns. horoskooppimerkki) voitaisiin määritellä luonnetyyppi, joka on samanlainen kaikilla samaa horoskooppimerkkiä edustavilla. Astrologiset tähtimerkit eivät ole typologia. Vastaus: kyllä ja ei.

2) Lehtihoroskoopit voivat taitavasti tehtynä olla positiivisia, voimauttavia, innostavia ja viihdyttäviä, mutta jos ne sisältävät ennusteita, on itsestään selvää etteivät ne voi pitää paikkaansa kuin satunnaisesti ja sattumalta, koska silloin saman ennusteen tulisi kattaa kaikki saman aurinkomerkin alla syntyneet ihmiset maailmassa, eli karkeasti ottaen 1/12 osa maailman väestöstä. Vastaus: ei.

3) Syntymähetkelle tarkasti ja ammattitaitoisesti laadittu horoskooppi on yksilön mielen kartta. Sen avulla on mahdollista tarkastella henkilön persoonallisuutta, luonteenpiirteitä, kokemuksia maailmasta, asenteita, uskomuksia, tarpeita, pyrkimyksiä, haasteita ja valmiuksia. Ajankuvaan keskittyvä horoskooppi kertoo tietyistä prosesseista ja elämässä esiin nousevista teemoista sekä niiden ajoituksista. Vastaus: kyllä.

No niin, siinä. Kolme täysin erilaista vastausta yhteen ja ainoaan kysymykseen. Mitä itse vastaisit?

P.S.

Luin tänään kirjaa ”Nainen, jonka nimi on Nathalie”. Kirjan on kirjoittanut David Foenkinos. Oikein viehättävä kirja kaikin puolin. (Jos pidit elokuvasta Amélie, pidät varmasti myös tästä kirjasta, voin suositella.) Kirjan sivulla 81 on hauska astrologiaan ja horoskooppeihin viittaava keskustelu. Otin sivusta kuvan ja julkaisin sen Instagramissa. Kuvan alle syntyi pieni keskustelu, jossa kerroin suhteestani horoskooppeihin näin: ”Tulkitsen syntymäkarttoja työkseni, ja nämä popularistiset luonne- ja yhteensopivuushoroskoopit ovat minulle vähän sama kuin Ravelin Boleron diskoversio sinfoniaorkesterin viulistille.” Ei niissä silti välttämättä mitään vikaa ole, ne tuovat rehellistä leipää monen kunnon astrologin pöytään, ja hyvä niin. Mutta kannattaa muistaa, että ne ovat vain pieni, yksinkertaistettu ja pinnallinen osa astrologiaa, ja niiden viihdearvosta voi joko nauttia, tai sitten nyrpistellä niille nenäänsä kuin kunnon astrosnobi ainakin. Uskon asioita ne eivät kuitenkaan ole.

 

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *