Transiittiorkesteri

Eilen oli kevään opintopiirin viimeinen tapaaminen. Ihanat opintopiiriläiseni muistivat minua lahjakortilla Era Nova -kirjakauppaan, ja lahja tuskin olisi voinut olla mieluisampi! (Lämmin kiitos teille kaikille vielä kerran sekä lahjasta että mielenkiintoisesta matkasta astrologian polulla!) Juuri toissa iltana (yönä) laadin loputonta listaa astrologian kirjoista, jotka on ”pakko lukea”. Taitaa olla tämä ajankohtainen Venuksen perääntyminen Kaksosissa, joka on roihauttanut vanhan rakkauden uuteen liekkiin, puhumattakaan Merkuriuksesta, joka on juuri kipittänyt samaan merkkiin lähentelemään Marsiani. Kyse on siis astrologisten kirjojen lukemisesta. Olen pitänyt pitkän tauon astrologian opiskelussa, mutta nyt se on taas tullut ajankohtaiseksi vanhalla voimalla. Ja kun astrologiasta on kyse, mitä enemmän sitä opiskelee, sitä enemmän tulee tietoiseksi siitä miten paljon on kaikkea mitä ei osaa eikä tiedä. Onko se loputon suo vai päättymätön tutkimusmatka? Taidan valita jälkimmäisen vaihtoehdon.

Aiheenamme eilisessä opintopiirissa olivat transiitit, ja kävimme läpi osallistujien ajankohtaisia kuvioita muutamien synteesin tekoa helpottavien nyrkkisääntöjen avulla. Teen mielelläni nyrkkisääntöjä, jotka auttavat hahmottamaan oleellista. Kaikki keinot, jotka vievät meidät halki astrologisten tekijöiden viidakon ja raivaavat pois takaraivossa väijyvän paniikin siitä, että ei tästä tulkinnasta mitään tule, ovat minusta sallittuja. Mielestäni on tärkeää, että astrologian opiskelija oppii erottamaan lukemattomien tekijöiden joukosta sen oleellisen ja saa näin mahdollisimman nopeasti kiinni jutun juonesta. Transiittien tulkinnassa on myös tärkeää, ettei juutu tuijottamaan vain yhtä tekijää, vaan katsoo aina kokonaisuutta. Pluton kolmio Kuulle toteutuu aivan eri tavalla, jos sitä tukemassa on pitkä liuta Jupiterin transiitteja ja Neptunuksen neliö, kuin jos taustakuorossa laulavat Saturnuksen intensiiviset kulmat henkilökohtaisille planeetoille. Kokonaisuus ratkaisee! Mielestäni ajankuvan tulkinta on kuin kaleidoskooppiin katsoisi. Kaikki liittyy kaikkeen, ja kunnon tulkinta syntyy vain siitä, että ottaa kaikki (ne oleelliset – ei ”kaikki” kaikki) kuviot huomioon. Planeettakuviot (niin syntymäkartalla kuin transiitteinakin) muodostavat yhdessä orkesterin, joka soittaa tiettyä sävelmää. Jos poimimme pelkän bassokuvion tai soolosaksofonin, emme vielä tiedä millaisesta musiikista on kysymys. (Oli pakko lisätä tämä vertaus tähän, että saan tuon yllä olevan kuvan jotenkin liittymään aiheeseen.) Ja sanonpa vielä kerran, että kokonaisuus ratkaisee.

Usein kuulen kysymyksen, joka koskee vain jotain yhtä transiittia kartalla. ”Mitä tää mun Saturnus neliö Venus tänä vuonna oikein tarkoittaa?” Mutta siihen kysymykseen ei voi vastata kuin teoriassa. Ja teoria voi olla hyvin kaukana käytännöstä. Sen sijaan näytäpä koko vuoden transiittisi, niin jo alkaa kokonaiskuva hahmottua ja aletaan jo tietää mistä on kysymys; ihmissuhteista, työstä, perintöriidoista, sairastelusta vaiko ylipäätään leipääntymisestä kaikkeen elämässä. Kyllä tähdet kertovat.

Artikkeli on julkaistu alun perin blogissani Astrologia ja arkkityypit.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *