Terveisiä Saturnukselta

Onko elämä tuntunut raskaalta viime aikoina? Onko ollut taloudellisesti tiukkaa? Reistaako terveys, paukkuvatko luut tai nivelet, kivistääkö ja kolottaako? Onko mieli maassa? Tuntuuko kuin koko maailman paino olisi harteillasi? Vievätkö velvollisuudet kaiken ilon elämästä? Saturnus – tuo suuri pahantuoja, karman herra, kohtalon ruoska, astrotaivaan orjapiiskuri ja kosminen juurihoitaja – on nyt erityisen aktiivinen ja ajankohtainen aihe. Ja kenellä on sen lisäksi henkilökohtaisesti Saturnusaika päällä, saattaa tuntea sen yllämainituilla tavoilla nahoissaan.
Saturnus on tällä hetkellä lähimpänä maata ja näkyy siksi paljaalla silmälläkin kirkkaana taivaankannella. Saturnuksen oppositio Auringolle oli tarkkana eilen sunnuntaina 28.4., ja sen oppositio Marsille tulee tarkaksi ensi keskiviikkona. Venustakin se ehti jo opponoimaan 22.4. maanantaina, joten kiirettä pitää tuolla viikatemiehenäkin tunnetulla planeettaparalla. (Ja pakko mainita, vaikken aihetta tässä enempää käsittelekään, että tämän kevään kuun- ja auringonpimennykset ovat osaltaan vahvistamassa, syventämässä ja kärjistämässä ajan muita teemoja.) Tämä Saturnuksen vastakkaisuus muille planeetoille näyttäytyy tyypillisesti ”hiekkaa rattaissa” ilmiön muodossa. Ilmassa voi olla jännitteitä, esteitä ja hidasteita. Erityisesti Marsin kanssa haasteellisissa kuvioissa Saturnus näyttäytyy hillitsijän ja kontrolloijan roolissa. Mars on nyt Härässä, ja kun oppositio keskiviikkona tarkentuu, on Marsin sijainnin saabinen symboli paljon puhuva ”Reki vailla lunta” (A sleigh without snow). Haiskahtaa turhauttavalta toiminnalta.

 

En saa mielestäni kuvaa härkätaistelusta, jossa höyryäväturpaisen härän yritykset seivästää sarvillaan sitä härnäävä ja sen etenemissuuntaa häiritsevä mustiin pukeutunut matador menevät jatkuvasti pieleen. Paitsi joskus. Koko homma on kuitenkin härälle äärimmäisen turhauttavaa kidutusta ja matadorille vaarallista leikkiä omalla ja toisen hengellä. Koska joskus kontrollin ote pettää ja härkä yllättää. Marsin ja Saturnuksen haastellisiin kuvioihin voi toisinaan liittyä tukahdutetun raivon purkautuessa syntyvä väkivalta. Ja kuka olikaan kuvion julmuri? Härkä vai matador?

 

Poikkeuksellisen synkkää tekstiä meikäläiseltä? On nimittäin muutama Saturnus -transiitti päällä. Elämässäni on ollut Saturnus -jaksoja, jolloin en ole huomannut mitään sen kummempaa saturnustematiikkaa aktivoituvan, koska päällä on ollut yhtäaikaa isompia kuvioita. Pluton, Uranuksen tai Neptunuksen transiitit saattavat käynnistää niin isoja prosesseja, että statistin rooliin joutunut Saturnus on vain yksi sävy sopassa. Vaan arvatkaapa mitä kuuluu ja kuka käskee kun päällä ei ole mitään muuta mainitsemisen arvoista transiittia kuin Saturnuksen neliö, Saturnuksen kvinkunssi ja Saturnuksen puolineliö – kartan tärkeimmille henkilökohtaisille planeetoille tietenkin.

 

Olen aina pitänyt Saturnuksesta ja Kauris -energia on tuntunut viehättävältä, vaikka merkin edustajia ei juuri lähipiirissäni ole ollutkaan. Suhteeni tähän saturniseen laatuun on ollut kaihoisan ihaileva, ja olen toivonut että sitä olisi itsessäni enemmän. Olen joskus epäillyt, että elämän alussa, maailmankaikkeuden perusenergioita jaettaessa ja muiden saadessa annokset Saturnusta, taisin olla pihalla puhaltelemassa saippuakuplia. Mutta kun nyt tuli ja jysähti tämä henkilökohtainen saturnusaika, niin samalla tuli myös ymmärrys (että sitä ihminen voikin olla TYHMÄ ja itselleen sokea!) siitä, että vaikka peruslaadultani neptuninen olenkin ja Kauriin merkistä kartallani ei löydy kuin pari asteroidia, niin kaikista kymmenestä syntymäkarttani planeetasta yhdeksän on saturnisesti sävyttyneitä joko huoneen tai Saturnuksen aspektin kautta. Kauriissa on myös Auringon ja Kuun keskipiste, joka näin ollen yhdistää kaksi tärkeintä olemuspuolta (tietoisuus ja elinvoima + tunteet ja vaistomaailma) ja kanavoi niiden yhteisenergian ilmentymään Kauriin tavalla. Ilmankos on usein tuntunut siltä että olen eleetön ja lakoninen Ihaa herkästi innostuvan ja isoon ääneen iloitsevan Tikrumaisen ystäväni rinnalla. Ja mitä enemmän asiaa aloin ajatella, sitä enemmän Saturnusta/Kaurista itsessäni tunnistin, en vain ollut nähnyt sitä itsessäni, koska se ei joko ollut sitä riittävästi tai riittävän ilmeisellä tavalla. Vaan nyt kun sitä näin Saturnuksen kirkastamin uusin silmin katsoo, niin aika ilmeiseltähän se näyttää.

 

Saturnuksesta voisi toisinaan käyttää nimitystä ilonpilaaja. Masennus tai muu matalapaine liittyvät usein haasteellisiin Saturnus -transiitteihin. Jos Saturnusaika panee meidät polvilleen, johtuu se yleensä siitä, että siellä ollessamme on hyvä tilaisuus tarkastaa elämämme perusrakenteet. Jos rakenteita ei ole, se näkyy ja tuntuu niin kovalla kädellä, että niitä on alettava rakentaa. Homeopatisen periaatteen mukaisesti saturnusvaivan parantaa Saturnus. Säännöllinen arki ja rutiinit suojaavat psyykeä masennukselta. Kun mieli mustenee, vanhojen tuttujen rutiinien toistaminen voi auttaa uppoamasta kokonaan. Pidä yllä unirytmiä, syö säännöllisesti, ravitsevasti ja kohtuudella, ulkoile tai harrasta muuta liikuntaa tietyn kaavan mukaan ja pidä huolta kodin siisteydestä ja omasta hygieniasta. Masentunut ei tuohon pysty, mutta näitä ylläpitämällä voi ainakin jossain määrin ehkäistä masennusta asettumasta taloksi.

 

Itse olen aina ollut täysin rutiiniton ihminen. Minulle on aina tuottanut suuria vaikeuksia toistaa jotakin asiaa samanlaisena tai samana ajankohtana useammin kuin kaksi tai kolme kertaa peräkkäin. Olen myös jo lapsesta asti ollut altis masentumaan. Nyt olosuhteiden pakosta ja vakavoitumisesta oman hyvinvointini edessä olen pureutunut arkielämäni rakenteisiin entistä armottomammalla perusteellisuudella. Joten se hyvä puoli kurinalaisessa, suorastaan ankeassa, perusasioihin keskittyvässä ja rakenteita luovassa (ja kyseenalaistavassa) ajassa on, että olen oppinut syömään puuroa joka aamu. Rutiini elämässä on virkistävää vaihtelua.

 

Saturnus Skorpionissa on ilmentänyt itseään elämässäni nostamalla remppatarvetta plutonisille alueille. Työhuoneellani alkoi viemäriremontti samaan aikaan kun itse olin sairaalassa paksunsuolen leikkauksessa ja autoni meni käyttökieltoon koska pakoputkessa oli kämmenen kokoinen reikä. Hommat eivät ole tuntuneet onnistuvan tai etenevän niin kuin olisi voinut toivoa. (Tosin se mitä muut pitävät toivona, on Saturnukselle itsepetosta, ja se mikä Saturnukselle on realismia on muille pessimismiä. Näin ollen takapakit eivät tunnu missään, kun niitä on jo etukäteen osattu odottaa – vrt. Ihaan elämänasenne Nalle Puhissa.)

 

Saturnus tyypillisesti liitetään tukirakenteisiin, luustoon, niveliin, rustoihin, ihoon, hiuksiin ja hampaisiin, ja saturnusaikana jokin näihin liittyvä ongelma saattaakin pulpahtaa pinnalle. Itselläni alkoivat tänä keväänä yllättäen myös sorminivelet kipeytyä, ja tällä hetkellä vaiva on levinnyt jo ranteeseen niin että arkiaskareet sängynpetaamisesta hampaiden pesemiseen tuottavat kipua. Kyseessä lienee nivelrikko. Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut mitään ongelmia minkään luustoon tai niveliin liittyvän asian kanssa, ja ihmettelinkin miten Saturnus nyt sitäkin kautta kolkuttelee. Saturnus toki on kolmannessa huoneessani (Kaksosten huone -> Kaksoset hallitsevat käsiä), mutta se tuntui jotenkin hieman liian kaukaa haetulta. Kunnes muistin, että aina jonkin planeetan energian tullessa aktiiviseksi elämässä jonkin merkittävän transiitin myötä, se myös aktivoi tämän planeetan syntymäkartallamme, merkkeineen, huoneineen ja aspekteineen. Omalla syntymäkartallani Saturnus on Kaksosissa. Saturnusaika siis aktivoi nyt tätäkin sitten näin perin konkreettisessa muodossa. Mahtavaa.

 

Mutta ei saturnusajan tarkoitus ole antaa ihmisen kitua ja kärvistellä ja hajota atomeiksi odottaessa ikuisuudelta tuntuvan raskaan ajan päättymistä. Halki elämän olen onnistunut säilyttämään uskoni siihen, että kärsimys ei ole koskaan itsetarkoitus. Se on tie. Saturnus voi viedä meidät pohjalle, mutta vain siksi jotta näkisimme mikä siellä on vialla. Missä on mätää? Mikä ei ole kestävää ja todellista? Missä on yritetty vilunkipeliä ja mennä sieltä missä aita on matalin? Mitä ei ole haluttu kohdata? 

 

Harvoin saturnusaikana aktivoituvat asiat ovat yllätys. Tyypillisesti kyseessä ovat asiat, jotka ovat ilmoitelleet itsestään erilaisin hienovaraisin tavoin jo pidemmän aikaa, mutta emme ole halunneet kiinnittää niihin huomiota. Periaatteessa kyse on samasta asiasta, kuin että kannattaa mennä hammaslääkäriin silloin kun tuntuu ajoittain pientä vihlontaa, eikä odottaa että tuska on niin sietämätön ettei sitä voi kestää enää hetkeäkään. Koska silloin on juurihoidon paikka, ja lääkärinä on itse Saturnus – ei puudutusta. Yleensä pienet merkit ovat kertoneet meille jo pitkän aikaa mikä elämässämme vaatii oikaisua, korjaamista tai luopumista kokonaan. Se voi olla ihmissuhteiden, työn, asumisen tai terveyden alueella, missä hyvänsä. Saturnus vie meidät perusrakenteiden äärelle, jotta voisimme korjata mikä niissä on vikana, jotta voisimme kohdata epämieluisat asiat joita olemme halunneet vältellä ja jotta voisimme vihdoinkin nähdä totuuden rakennelmistamme – millä elämänalueella hyvänsä ne sitten ovatkin.

 

Happamuudestaan huolimatta Saturnus on sitkeä, perusteellinen, keskittyvä, ahkera, vähäeleinen, kohtuullinen, käytännöllinen, rakentava ja raadollisen rehellinen. Kun pääsemme pois itsesäälistä ja saturnusdraamamme emotionaalisista syvänteistä voimme löytää jotain todella oleellista. Jotain sellaista joka on totta, aitoa, kestävää ja arkisuudessaan elintärkeää. Kohtaamalla Saturnuksen paljastamat heikot kohdat, suostumalla nöyrtymään ja näkemään asiat sellaisina kuin ne ovat ja olemalla valmis työskentelemään sen eteen mikä on tärkeää, alkaa saturnusprosessi edistyä ja tilalle rakentuu uusi ja entistä arvokkaampi elämä.

 

Loppukevennykseksi mainittakoon, että Suomen astrologisella seuralla oli ainakin jossain vaiheessa myynnissä monistetta nimeltä ”Niin makaat kuin petaat”, johon oli kerätty Saturnukseen liittyviä sananlaskuja. Niitä tässä kulttuurissa riittää! Tähän tapaan:

 

”Itku pitkästä ilosta.”
”Kasvaa se mies räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta.”
”Minkä taakseen jättää, sen eestään löytää.”
”Aika aikaa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin.” (Kauris-mummoni suosikki.)
Keksi itse lisää…

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *