Pieni siemen

Tunnen olevani kuin pieni siemen maan povessa. Takana on raskas syksy, joka antoisuudestaan huolimatta vei minut syvälle, pimeään ja liikkumattomaan tilaan. Luulin tietäväni jo paremmin, osaavani olla mitä opetan, mutta ihmisen rakenne on sellainen, että liiasta kuormituksesta se romahtaa. On ollut tärkeää olla itselleen armollinen ja olla putoamatta itsesäälin, itsensä syyllistämisen tai epätoivon kuoppaan. Se että ihminen väsyy ei ole merkki siitä että hän ei olisi hyvä, osaava, tietoinen, arvokas ja henkinen ihminen. Sillä mikään määrä tietoa tai ”henkisyyttä” ei auta tilanteessa, jossa voimat eivät riitä kaiken eteen tulevan kantamiseen.

”Ei tieto, vaan toiminta.” Tässä yksi viime vuoden suurimmista oivalluksistani. Vaikka olisin käynyt kaikki maailman kurssit ja lukenut kaikki maailman kirjat, vaikka minulla olisi mikä määrä viisautta, tietoa ja taitoa, niistä ei ole mitään apua ellen toimi niiden mukaan. Ellen toimi tavoilla jotka tekevät hyvää, jotka vahvistavat, tukevat ja rakentavat, hiertämisen, heikentämisen ja kuluttamisen sijaan. Olen onnellinen kaikesta mitä sain kokea, koska tämän kokemuksen kautta olen taas lähempänä sitä mitä haluan olla ja mitä arvostan. Muistan taas toimia tavoilla jotka tekevät elämästäni luovaa, hyvää ja antoisaa. Prosessi oli raaka, mutta tässä sitä vaan taas ollaan!

Takaisin siementunnelmiin. Vaikka hennosti hohtava lumivaippa vielä peittää maan, olen pieni siemen maan povessa, lumipeitto ympärillä. Tämä siemen on jo herännyt ja tuntee kevään kutsun sykkivän sisimmässään. Elinvoima virtaa jokaisessa solussa ja innostuksen ihana paine kasvaa hetki hetkeltä. Nyt olen tässä, mutta tiedän että kun aurinko suutelee maata jossa lepään, puhkean ilosta ja alan versota uutta luovaa elämää, ilman pelkoa.

 

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *