Parasta aikaa

Olen viime aikoina jutellut useamman henkilön kanssa, joka on kertonut sellaisista tuntemuksista, että elämä junnaa paikoillaan, väsyttää, tympii, ei jaksaisi mitään ja on suorastaan aivokuollut olo. Tarkempi tutustuminen kyseisten henkilöiden ajankuvaan on osoittanut yhden yhdistävän tekijän – kenelläkään ei ollut yhtään niin sanottua haasteellista kuviota ajankuvaansa määrittämässä. Lyhyesti sanottuna, ei yhtään hitaiden planeettojen tekemiä oppositioita, neliöitä, yhtymiä eikä edes kvinkunsseja. Mitä ihmettä? Eikö vaativien ja intensiivisten transiittien puuttuminen elämästä tarkoitakaan sitä, että kaikki olisi hyvin? Tai voiko olla niin hyvin, että se alkaa olla jo huonosti?

Mutta niinhän se on, että jos transiitit tai syntymäkartan aspektit ovat pelkkää kolmiota ja sekstiiliä (varsinkin jos pehmoisia ovat sekä transiitit että aspektit), niin elämä tosiaan voi olla sellaista suvantoa, että mistään ei saa otetta, mikään ei vaadi mitään, eikä mikään potki eteenpäin. Vaikka kaikki aika elämässämme onkin tärkeää, ja jokainen hetki ainutlaatuinen ja arvokas, tulee näistä helppojen kuvioiden vuosista usein tunne kuin kyseessä olisi ”välivuosi”. Miten kukin sitten tällaiseen ”loman ottamiseen omasta elämästään” suhtautuukin; toinen nauttii täysin siemauksin, kun toinen lamaantuu ja kolmas kokee olevansa siipi maassa ja sivussa elämänsä ohjaksista.

Omalla kohdallani muistan, että kun hitaat planeetat eivät ole tehneet mitään isompia transiitteja ja henkilökohtainen tähtitaivas on näyttänyt pelkkää hunajaista harmoniaa, ei se ole ollut ”elämäni parasta aikaa”. Parasta aikaa ja ikimuistoisia hetkiä olen kokenut silloin, kun elämässä on ollut eteenpäin menemisen meininki, tietty määrä vääntöä, haastetta ja hampaitten kiristelyä, mutta samalla riittävästi tahtoa ja energiaa sekä luottamusta kohdata haasteet ja selviytyä niistä voittajana.

Pelkät harmoniset transiitit eivät siis välttämättä tarkoita onnellista aikaa, niin kuin ei haasteellisia aspekteja ilman oleva syntymäkarttakaan viittaa ongelmattomaan elämään. Avainsana on tasapaino. Riittävä määrä haastetta pitää meidät liikkeessä ja vireen korkealla, mutta vastapainoksi on oltava valmiuskuvioita, jotka voitelevat rattaita ja auttavat jaksamaan niitä hetkiä kun mikään ei tunnu onnistuvan.

Tehtävä #1

Mieti mikä on ollut sinun elämäsi onnellisinta ja ikimuistoisinta aikaa. Kirjoita nämä auvoisat vuodet paperille ja katso millaiset transiitit ovat silloin olleet voimassa. Voit kurkata myös omaa progressiivista karttaasi, sekä auringonpaluukarttaa, jos oikein innostut. Ja lopulta vastaa kysymykseen mikä on ollut sinun elämäsi paras astrologinen kuvio? Mikä on parasta, mitä sinulle on astrologisesti tapahtunut?

Itse täysiverisenä (vaan ei täyspäisenä?) neptunikkona olen nauttinut erityisen paljon vuosista jolloin Neptunus oli yhtymässä Venukseeni (syntymäkartalla ne ovat sekstiilissä) sekä Neptunuksen ollessa yhtymässä Merkuriukseeni ja neliössä Kuuhuni. Mutta jos pitäisi valita yksi kuvio, joka on mielestäni parasta mitä minulle on astrologisesti tapahtunut, se olisi progressiivisen Aurinkoni siirtyminen Härkään. Muutos ja ihmisenä kasvaminen on kuitenkin aina tyydyttävämpää, kuin pelkkä vertauskuvallisessa riippumatossa loikoilu. Vaikka Härkä lepäilystä tykkääkin.

Artikkeli on julkaistu alun perin blogissani Astrologia ja arkkityypit.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *