No Love Without Freedom

Ah, miten ihana sateenharmaa keskiviikko. Rakastan pilvisiä päiviä ja sateen lupausta ilmassa, koska silloin kaikki värit paljastavat syvemmät sävynsä, tuoksut ovat raikkaampia ja maailma on jotenkin niin kodikas ja pehmeä. Harvoin lähden ulos jos aurinko paistaa kirkkaana, sillä koen sen omalle energialleni liian räikeänä, vähän kuin musiikki olisi liian kovalla ja joutuu pinnistelemään jotta kuulee mitä huoneessa puhutaan. Sateella kuulen paremmin, näen enemmän ja hengitän vapaammin.

Aloitin aamuni musiikilla (kiitos tyttäreni), ja kuten joskus käy, löysin sattumalta laulun joka iski saman tien syvälle sydämeen ja avasi sen ammolleen. Rakastan sitä kun löydän jonkun kuvan, lauseen tai laulun, joka kiteyttää jotain mikä elää omassa sisäisessä maailmassani, saa näin muodon – sanat tai sävelen – ja tulee ilmaistuksi ja vahvistetuksi. Tänään kyseessä oli aito ja rouhea laulu, jossa muistutetaan siitä, että ilman vapautta ei ole rakkautta, eikä ilman rakkautta ole vapautta. Amen!

Rakkauden ja vapauden teemat liittyvät tämän hetken pohdinnoissa kohdallani pääasiassa työhön. Olen valinnut työkseni jotain mitä rakastan, siinä muodossa joka mahdollistaa vapauden. Ja kuitenkin huomasin taas eilen, että ajaudun helposti  tilanteeseen, jolloin olen koko ajan töissä. Jos olen päivän vastaanotolla, teen illan töitä koneella, ja kun herään aamulla hoitamaan sähköpostia, kirjanpitoa ja muita töitä, menen illaksi vastaanotolle. Rakastan sitä mitä teen, enkä usko että pystyisin tekemään työtä muutoin kuin yrittäjänä, koska vapaus on itselleni tärkein arvo ja oman sisäisen rytmini kuunteleminen elinehto, mutta vapaus tuo mukanaan omat haasteensa, joista palkattuna työntekijänä ei koskaan tarvitse huolehtia. Luovan yrittäjyyden suurin haaste on mielestäni se, että on koko ajan töissä, mutta tuntuu ettei koskaan tee mitään. Samalla kaikki työn ulkopuolelle kuuluva (opiskelu, kotityöt, ihmissuhteet, liikunta, harrastukset) jää vain yksinkertaisesti hoitamatta. Koska ei ole aikaa, ei pysty eikä jaksa. Pitkään kuvittelin että minussa on jotain vikana, kun ”kaikki jää koko ajan tekemättä”. En tajunnut sitä yksinkertaista seikkaa, että olen koko ajan töissä. Se olisi helpompi huomata, jos olisi konkreettinen ero työpaikan ja kodin välillä, mutta silloin kun koko maailma on työpaikkasi, rajanveto on huomattavasti vaikeampaa ja sitäkin tärkeämpää. Tänään lupasin itselleni vain olla, vähän siivoilla, vähän katsella ikkunasta ulos ja silitellä kissan harmaata selkää, mutta tässä sitä taas ollaan, koneen äärellä sähköpostit auki.

Monet ovat ihmetelleet mihin astrosää on kadonnut. Kuten jo aiemminkin kerroin, mielelläni kirjoittaisin sitä säännöllisesti joka päivä (huhtikuussa se ilmestyi 30 kertaa!), mutta koska joudun niin paljon priorisoimaan ajankäyttöäni, jää se toisinaan tauolle. Niin taas nyt. Ehkäpä jo lähipäivinä alkavat energiatiedotukset kolahdella taas sähköposteihinne (jos olette tilanneet blogin artikkelit) tai facebook-uutisvirtaanne.

No Freedom by Dido

Even when you don’t see me
Even when you don’t hear
I’ll be flying low below the sun
And you’ll feel it all out here

No love without freedom
No love without freedom
No love without freedom
No freedom without love

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *