Natural Woman -haaste

Kaunis ja ihana kaimani, hyvinvointivalmentaja Kirsi Salo, käynnisti pari päivää sitten Facebookissa ”luonnonkaunis nainen” -haasteen, jonka ideana on julkaista omalla seinällään meikitön käsittelemätön ja muokkaamaton omakuva. Se on tuonut omaan uutisvirtaani toinen toistaan kauniimpien naisten kuvia ja heidän tuntemuksiaan asiasta. On jännä ilmiö, että monien on helppoa nähdä herkkyys, sielukkuus, ilmeikkyys – kaikki se eletty elämä, sydämen lämpö ja kauneus, mitä me naiset kasvoillamme ilmennämme – toisessa ihmisessä, kun taas omien kasvojen kohtaaminen paljaana vie herkästi epämukavuusalueelle, tuntuu vaikealta ja nolottaa.

18.34.22 kirsi ©kirsihallaseppalaItse en käytä lähes koskaan meikkiä, eikä siksi meikitön selfie ole ongelma. Itseasiassa koen niin olevani enemmän oma itseni, ja meikki tuntuu naamiolta. Ikävä kyllä. Koska joskus olisi ihana ehostaa ja hehkua meikin korostaessa kasvojen parhaita puolia. Sen sijaan oman naaman näyttäminen aamunturpeana, huonossa valossa ja ilman filtteriä… se on haaste tosissaan, kiusallinen ajatuskin. Päätän olla armollinen itselleni ja valitsen parin viikon takaisen kuvan, jossa olen aamupäivän luonnollinen valo kasvoillani, mutta täysin ilman meikkiä, kestovärjäyksiä tai muitakaan käsittelyjä, filttereitä tai manipulointeja. C’est moi.

Jotenkin tämä haaste sopii nyt erinomaisen hyvin tämän uuden blogin alkuun. Ensimmäistä kertaa elämässäni koen julkaisseeni jotain täysin oman näköistä, rohkeaa ja paljasta. Sillä en suinkaan tarkoita tätä kuvaa, vaan kotisivujeni esittelytekstiä, joka on pidempi, henkilökohtaisempi ja avoimempi kuin mikään mitä olen koskaan julkisesti sanonut tai kirjoittanut. Olen ollut aina niin huolissani siitä mitä muut ajattelevat ja miltä jokin vaikuttaa ja mitä joku saattaa luulla, että olen päätynyt tekemään asioita anonyyminä tai muuten pitänyt omat jutut pöytälaatikossa. Nämä sivut ja tämä blogi on merkki siitä, etten pelkää enää niin paljon. Jos en vielä tänään ihan kokonaan tule kaapista ulos, niin ainakin kurkin sieltä pää ulkona hihkuen ja vilkuttaen iloisesti hymyileville ihmisille.


musiikki ARETHA FRANKLIN – (YOU MAKE ME FEEL LIKE) A NATURAL WOMAN

3 Comments

  1. En käytä juuri meikkiä, ainoastaan joskus valokynää. Valokynää lukuunottamatta minusta on netissä vain kolme kuvaa meikkien kanssa, vuosimallia 1997, 2007 ja 2013, joista ensimmäinen on näyttämömeikit naamassa ja viimeisin taas TV-pakkelien kanssa. :-P Hääkuvassakaan ei ole muuta ja aika monessa kuvassa ei ole sitäkään.

    Tuntuu hassulta, että joillekin meikitön kuva on jotain kauhistuttavaa.

    Filtterit taas… no. Kännykkäkuvia en ota ollenkaan ja ammattimaisena valokuvaajana pyrin siihen, että kaikki valokuvat ovat optimaalisen näköisiä. Joskus järkkäristä tai pokkarista plopsahtaa suoraan kuva, jossa on kontrastit ja väritasapainot kohdallaan. Toisinaan kuva on vähän alivalottunut tai kaipaa lisää kontrastia. Harvemmin se kuvan kohdetta muuttaa erinäköiseksi, mutta tekee koko kuvasta paremman näköisen. Ei tällaisesta kuvasta yleensä näe, onko se otettu juuri oikeilla asetuksilla vai onko sitä muokattu.

    Tietysti joskus kuva voi näyttää kivemmalta ”väärillä” säädöillä tai ilman niitä, jos se paremmin ilmentää ottamishetken valaistusta tai tunnelmaa.

    1. Hei Maija! Meikkaus ja meikittömyys ovat tosiaan hurjan yksilöllisiä juttuja. Jotkut eivät voi olla ilman, jotkut eivät sen kanssa ja sitten on meitä siitä väliltä. :) Itse tykkään valokuvata, mutta ammattimaisesta näkökulmasta katsottuna en osaa sitä ollenkaan. Älypuhelimen hankittuani vuosi sitten kaikki kuvat tulee näpsittyä puhelimella (mitä niin pitkään vastustin ja periaatteesta vieläkin mielestäni puhelin voisi olla puhumista varten ja kamera kuvaamista varten), ja ne harvat mitä kuvaan kapisella järkkärilläni menee ihan sattuman varaisesti niillä asetuksilla mitä on, koska en ymmärrä niistä mitään enkä osaa pienintäkään säätöä tehdä. Siksi mielellään yritän paikkailla kuvia jälkikäteen jollain ilmaisen kuvaohjelmalla tai filtterillä. Yksi unelmistani on, että joskus oppisin vielä kuvaamaan ”oikein”, mutta saa nähdä… Nyt mennään näillä huonolaatuisilla kännykkäkuvilla. Ja meikittömällä nassulla. :)

      1. Minusta järkkärin asetukset eivät ole loppujen lopuksi niin olennaiset. Automaattitilalla pääsee tavallisessa kuvauksessa pitkälle. Itse kuvaan 99% ajasta Av-tilassa, eli asetan aukon ja herkkyyden, valotusajan kamera laskee automaattisesti. Olennaisempaa on osata välttää tilanteet, joissa ei vain tule hyviä kuvia, kuten suora vastavalo (lievässä vastavalossa kuten auringonlaskussa saa usein parhaat kuvat, iltapäivällä taas ei), suora aurinko (hurjat varjot, ihmiset siristävät silmiään) tai liian hämärät paikat. Sellaisia kuvia on ikävä ja joskus mahdoton jälkeenpäinkään korjailla.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *