Kuninkaiden tiede?

Usein meiltä astrologeilta kysellään lempiplaneettaa tai suosikkialuetta astrologiassa. Tyypillisesti vastaan Kuu, Neptunus tai Pluto, ja että en niinkään ole kiinnostunut astrologiasta, kuin ihmisistä ja elämästä. Astrologia on minulle väline tutkia ihmisyyden ja elämän ilmiöitä. Se tarjoaa niihin mielenkiintoisen näkökulman ja auttaa hahmottamaan asioita ainutlaatuisella tavalla. Minulle astrologia on aina ollut menetelmä, tienviitta tai polku, ei koskaan itse päämäärä. En oikein jaksa innostua ”astrologiaa astrologian vuoksi” harrastamisesta, vaikka ymmärrän että monelle nimenomaan itse astrologia on suuren intohimon kohde. Mielestäni on hurjan tärkeää seurata omaa intohimoaan. Jos astrologiset laskelmat ja tekniikat ovat se mikä sytyttää niin ettei malta mennä illalla nukkumaan ja joita tutkiessa unohtaa ajan kulun, niin antaa palaa! Tiedän kyllä mistä siinä on kysymys, koska astrologisen taipaleeni ensimmäiset vuoden olivat juuri tuollaisia. Kunnes se ei enää riittänyt. Aloin kysyä miksi? Mitä hyötyä tästä on? Millä tavalla tämä muuttaa minua ja elämääni käytännössä? Vai muuttaako mitenkään? Tekeekö astrologian harrastaminen minut paremmaksi ihmiseksi?

Jos astrologia todella on ”Kuninkaiden tiede” ja tie oman itsensä ja elämänsä ymmärtämiseen ja sen myötä transformoitumiseen, niin eikö astrologian harjoittajien tulisi olla onnellisia ja hyviä ihmisiä? En ollut huomannut tällaista. Tunsin että astrologiaa harrastaessa olin jäänyt leikkimään tienviitan kanssa sen sijaan että olisin kulkenut sen osoittamaa polkua eteenpäin. Ehkäpä voisi ajatella, että silloin lopetin astrologian harrastamisen. Olen aina ollut ärsyttävän ehdoton aatteissani. Jos en ole onnistunut löytämään syvempää merkitystä jostakin asiasta, olen menettänyt kiinnostukseni siihen. Kyse ei ole niinkään siitä että olisin tehnyt tietoisen päätöksen, vaan siitä että liekki sammuu. En tunne vetoa asioita kohtaan, joiden en tunne vievän minua lähemmäs oman olemiseni ja elämäni ydintä. En tee kompromisseja. Puolinainen ei kelpaa.

Olen ollut myös huono toteuttamaan elämässäni mitään sellaista, johon minulla ei ole ollut sisäistä paloa. En ole pystynyt koskaan kovin pitkään jatkamaan ulkoapäin annettujen asioiden suorittamista. En ainakaan sairastumatta. Ehkäpä herkkä fysiikkani on ollut suuri lahja, sillä se on estänyt minua urautumasta ja uhrautumasta. Kaikki mitä olen elämässäni toteuttanut, on syntynyt melko spontaanista ja määrittelemättömästä sisäisestä tarpeesta, oli kyse sitten musiikista, opiskelemisesta, valkosuklaa-macadamiakeksien leipomisesta, astrologiasta tai kirjoittamisesta.

Aloitin ensimmäisen astrologiablogini kirjoittamisen helmikuussa 2009, mutta syystä tai toisesta se ei ottanut tulta alleen. Aikaani ja energiaani veivät lapset, opiskelu, asiakastyö ja Astro-TV. En ollut koskaan suunnitellut aloittavani uudestaan bloggaamista, mutta yhtäkkiä huomasinkin suoltavani astrologista tekstiä nettiin kuin mielipuoli. Auringonpimennys aktivoi Merkurius/Jupiter yhtymäni sekä 10. huoneeni. Myös Jupiter tekee tällä hetkellä ylenpalttista neliötä Merkuriukseeni, joten ei kai ole ihme että tässä ollaan. Paperille luonnosteltuna on ainakin 20 aihetta joista malttamattomasti haluan kirjoittaa, ja lisää tulee koko ajan. Esimerkiksi toissapäivänen Onnenpiste-kirjoitus vaatii ehdottomasti jatkoa, sillä en tilanpuutteen vuoksi käsitellyt (enkä tyhmyyttäni edes maininnut) sitä, että yöllä syntyneiden (Aurinko horisontin alapuolella) onnenpisteelle on myös oma laskukaavansa. Onneksi Facebookissa ja kommenteissa on ollut mahdollista vastailla kysymyksiin, täsmentää ja tarkentaa.

Tarkoituksenani oli kirjoitella lyhyesti henkilökohtaisella ja rennon humoristisella otteella astrologiasta ja muustakin itselleni tärkeästä, kuten jungilaisesta psykologiasta, unien tulkinnasta, luovuudesta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Mutta kuinkas kävikään. Opettaja-arkkityyppi minussa otti ohjat käsiinsä ja kerran aloitettuaan ei meinaa saada tarinaa katkeamaan (Merkurius/Jupiter). Tuttu juttu. Ja vaikka kuinka pitkästi kirjoittaa, aina jää paljon tärkeitä asioita, näkökulmia ja yksityiskohtia pois. Sitten pitää karsia ja hioa, muokata kuvia, tarkistaa pilkkuja, sanamuotoja ja ilmaisuja. Ja poistaa niitä omituisia välihuomautuksia, joiden epäilen aukeavan vain samantapaisella huumorintajulla ja ajatusmaailmalla varustetuille ihmisille. (Olen saanut toistuvasti kuulla että niitä ihmisiä ei ole kovin monta. Toivon hartaasti asian olevan toisin.) Lopputuloksena huomaan etten ole viikkoon tehnyt mitään muuta kuin istunut koneella. Saldona päänsärky, silmästä katkennut verisuoni ja äidin poissaolevuuteen tympääntyneet lapset. Joka päivä olen luvannut itselleni että menen pitkälle kävelylle, ja joka päivä blogin hinkkaaminen on saanut minut unohtamaan lupaukseni. Täytyy siis muistuttaa itseään alkuperäisestä ideasta ja hakea horjahtanut balanssi takaisin elämään.

Ja kun joku kysyy minulta lempiplaneettaani, en koskaan vastaa Jupiter.

Artikkeli on julkaistu alun perin blogissani Astrologia ja arkkityypit.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *