Kauneus on katsojan silmässä

Loppusyksyn kauneus on siinä, että harmaan tuhannet sävyt pehmentävät maiseman. Useana aamuna usva on levittäytynyt pientareille leijuen taivaan ja maan välillä kuin toinen todellisuus, ja astumme ulos kuin uneen. Kun katsot ikkunasta tällaisena lokakuun harmaana ja koleana päivänä, mitä näet? Sanotaan, että emme näe todellisuutta sellaisena kuin se on, näemme sen sellaisena kuin itse olemme. Näetkö syksyn harmaudessa ja pimeydessä masentavaa ankeutta, rumia mustia puunrunkoja ja kuolevan luonnon? Vai näetkö levollisen, epäoleellisesta karsitun ja paljaudessaan koskettavan maiseman, joka huokuu sielukkaita sävyjä. Kauneutta on kaikkialla. On itsestäsi kiinni näetkö kuihtuvassa kukassa roskan vai puhuttelevaa dekadenttia kauneutta. Maailma on sisimpämme peili. Miten suhtaudut itseesi, suhtaudut myös asioihin ympärilläsi, ja miten näet maailman, samoin silmin tarkastelet myös itseäsi.

Näetkö oman kauneutesi vain laittautuneena ja tietystä kuvakulmasta? Osaatko nähdä miten arvokas ja täydellinen olet jokaisena hetkenä, miten kaunis olet vastaheränneenä, paljaana, rypistyneenä, hauraana, pyöreänä tai ohuena, punakkana tai harmaantuneena? Jos koet että elämästäsi puuttuu arvostusta tai rakkautta, kyseessä on aina sinun oma kyvyttömyytesi arvostaa ja rakastaa itseäsi. On helppo sanoa ”totta kai rakastan itseäni”, mutta jos maailma peilaa sinulle takaisin jotain muuta, on itsensä rakastamisen tiellä vielä muutamia askelia otettavaksi. Mieti tätä. Rakkaus on aina oikea tapa suhtautua itseesi kaikissa elämäsi tilanteissa. Koskaan ei ole liian myöhäistä rakastua itseensä ja nähdä oma kauneutensa kaikessa monimuotoisuudessaan. Sinä olet rakkaus, rakkaus joka ei useinkaan ole vielä täysin tietoinen itsestään. Tänään on hyvä päivä nähdä itsesi rakkauden silmin.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *