Järki ja tunteet

”Ehkä se on tämänpäiväinen Superkuu, Kuunpimennys, Chironin neliö, Neptunuksen oppositio, Saturnuksen yhtymä, tai mahdollisesti Pluton ja Cereksen keskipisteessä oleva Merkurius…” Minulla ainakin on tänään kummallisen alavireinen ja jotenkin jumiutunut olo. Tutkin äsken itsemurhan tehneiden karttoja, mutta ei se mieltäni tummentanut, olo oli jo ennen sitä. Ehkä se oli juuri se syy, joka suuntasi kiinnostukseni tänään näköalattomiin ja synkkiin aiheisiin. ”Kyllä se on tämä pimennys.” Superkuu Jousimiehessä (14°13′) pimenee tänään klo 14:11 ja aktivoi muuttuvien merkkien asteet viidestä viiteentoista. Ei se oikein osu kartalleni, tai osuu johonkin, ainahan ne osuvat johonkin. Mutta oli miten oli, unohdan karttani, sillä tämä olo on tässä ja nyt, kartoista piittaamatta. Tekee mieli hiljentyä, vetäytyä sisäänpäin ja levätä hetki tummissa vesissä. Siinä on syvästi koskettavaa rauhaa.

Tunteiden tuntemisesta, tulkitsemisesta ja analysoimisesta halusin kirjoittaa. Vaikka ensin kyllä piti puhua Plutosta, mutta sanoilla tuntuu olevan oma tahto. Ne vievät sinne minne haluavat, minä vain assistentin roolissa tyydyn näppäilemään niitä näkyville.

Tunteet. Kuu. Tapaan toisinaan ihmisiä, jotka etsivät jokaiselle tunteenliikahdukselleen tai tekemiselleen selitystä tähdistä. Kirjoitukseni alku viittaa juuri tähän ilmiöön. ”Minusta tuntui tänään pahalta – no tietenkin, kun Kuu yhtyi Saturnukseen kello kaksi ja Chironkin neliöi Neptunusta.” ”Sain tänään kauhean raivarin töissä, mutta Mars olikin neliössä kymppihuoneeni Uranukseen.” Tuttua, eikö? Useimmiten kyseessä ovat ihmiset, jotka tietävät kyllä että ei se Mars tai Chiron aiheuttanut heidän tunteitaan tai reaktioitaan, mutta kun ne kuvaavat vaan niin osuvasti, että ei voi kuin ihmetellä. Hyvänen aika, teen tätä jatkuvasti itsekin. Ja kun näkee tutun planetaarisen vastineen kartalla, niin kummasti huomio kiinnittyy löydöksen aiheuttamaan innostukseen ja saattaa vielä poikia parin tunnin session SolarFiren parissa, kun pitää katsoa kaikki kolmen edellisen vuoden Marsin kontaktit Uranukselle, että mitä niinä muina kertoina tapahtui, kun tällä kertaa se energia purkautui suuttumisena.

Mutta se tunne. Mikä se oli? Mistä se tuli? Mitä se kertoo?

Astrologiaa voi käyttää elämän ja itsensä objektiiviseen tarkasteluun, mutta sitä voi käyttää myös tunteiden ja elämän älyllistämiseen. Tutkimalla tähtikuvioita on mahdollista paeta välitöntä kokemusta ja todellista, omassa sisimmässä piilevää syytä ja seurausta. Astrologia ei voi tarjota meille vastauksia. Parhaimmillaan se tarjoaa kysymyksiä, jotka johdattavat meidät sisimpäämme kätkettyihin vastauksiin. Paitsi tietysti sellaisissa poikkeustapauksissa, että harjoittaa horaariastrologiaa ja haluaa kysyä mihin avaimet ovat kadonneet. Itse en ole horaariastrologi. Monet avaimet ovat kadonneet ikiajoiksi, mutta kun minusta tuntuu joltakin, haluan kokea sen tunteen ilman mitään älyllisiä suodattimia tai selityksiä. Olla vain siinä ja tunnustella mistä on kysymys.

Hassu juttu muuten, mutta vasta tämän kirjoitettuani muistin, että näin yöllä unta 1800-luvun alun Englannista (jossa mielelläni asuisin). Olin nuori nainen keskellä Jane Austenin tarinaa ”Järki ja tunteet”. Oma mielikuvitukseni oli maustanut kertomusta vielä vähän dramaattisemmilla aineksilla, ja mukana oli piilevää väkivaltaa, petoksia, murhayritys, myrkyttämistä ja pinnanalaista juonittelua. Aamulla ensimmäinen ajatukseni oli, että tänään haluan kirjoittaa Plutosta. ”Ai siitähän tämä minun oloni johtuikin…”

Artikkeli on julkaistu alun perin blogissani Astrologia ja arkkityypit.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *