Hysteerinen nainen ja herkkyyden anatomia

101 vuohenputki kirsihs ©kirsihallaseppala

Olen herkkä ihminen. Vaikka en juurikaan välitä määritelmistä enkä ihmisten luokittelemisesta minkään nimikkeiden alle, voin sanoa olevani erityisherkkä. Minulla on herkät aistit, herkkä hermosto, herkkä keho, herkät tunteet, herkät vaistot ja mitä näitä nyt onkaan. Silti olen perusrauhallinen, tasapainoinen, käytännöllinen ja kriisitilanteissa kylmän loogiseen toimintaan automaattisesti suuntautuva henkilö. Herkkyys koetaan usein hyvin feminiiniseksi ominaisuudeksi, ja niin kuin moni muukin ”naisten jutuksi” mielletty asia, sitä ei pidetä kovin arvokkaana suorituskeskeisessä, maskuliinisessa maailmassamme. Herkkyys on vähän niin kuin heikkous. Jos mies on herkkä, se on akkamainen. Siitä tulee mieleen avuttomuus, hössöttäminen, huolestuneisuus, turhasta valittaminen, diivailu, teeskentely, huomiohakuisuus, heikkohermoisuus, ylitunteellisuus, liioitteleminen ja kaikki, mikä reilut sata vuotta sitten niputettiin nimekkeen ”hysteerinen nainen” alle.

Mitä mielleyhtymiä se kenessäkin herättääkin, herkkyys on inhimillinen ominaisuus, osa ihmistä. Nykymaailmassa herkkyys nähdään usein jonkinlaisena poikkeavuutena, vammana, joka tulisi korjata tai parantaa. Itse en näe herkkyyttä vikana joka tulisi paikata, enkä herkkää ihmistä poikkeavana, joka kaipaa vahvistusta. Tuntuu sydäntäsärkevältä kuulla kommentteja siitä, miten herkän pitäisi vain kovettaa itsensä, ryhdistäytyä ja olla niin kuin muutkin. Herkkyys ei ole haitta. Se että elää herkkyytensä vastaista elämää sen sijaan on.

104 vuohenputki kirsihs ©kirsihallaseppala

Näen herkkyyden ominaisuutena, joka kuuluu ihmisyyteen yhtä oleellisena osana kuin kyky ja tarve aistia tai kommunikoida muiden ihmisten kanssa. Herkkyys on kommunikaatiota sisältäpäin, sisimpämme puhetta. Herkkyytemme ilmoittaa milloin jokin ei toimi, jotain on liikaa, jokin vie voimia, jossain on vuoto. Herkkyys kertoo milloin olemme tekemässä itsellemme vahinkoa ja milloin jokin ei ole hyväksi meille. Tämä oma moniulotteinen ja kaikenläpäisevä herkkyyteni on ohjannut voimakkaasti elämääni, vaikuttanut valintoihini ja karsinut pois monia vaihtoehtoja, sulkenut ovia. Se on vakaalla kädellä johdattanut minua muokkaamaan elämääni itseni näköiseksi, sellaiseksi jota voin elää. Jossa pysyn elossa. Toisinaan se on ilmentynyt kaipuuna tilaan, jossa ei tarvitsisi ”kestää” ja ”sinnitellä” ja ”yrittää pärjätä” aistiylikuormitusten tai muiden sisintäni raastavien ärsykkeiden joukossa. En kaipaa elämää pumpulissa, kärsin kipua, nälkää, kylmää, hetkittäisiä ristiriitoja tai pisteleviä männynneulasia leikiten, mutta niin kuin omasta maailmastaan väkivalloin pois loihdittu Tomusormi Cornelia Funken romaanissa Mustesydän, minunkin herkkyyteni on aiheuttanut kaihertavaa ikävää ”kotiin” ja saanut minut toteamaan Tomusormen sanoin:


”TÄMÄ MAAILMA ON MINULLE LIIAN NOPEA, LIIAN ÄÄNEKÄS JA LIIAN RÄIKEÄ.”


Ihmisten herkkyyden määrä vaihtelee, se on yksilöllinen ominaisuus, eikä sitä tulisi arvottaa suuntaan eikä toiseen. Jokainen meistä on omalla tavallaan herkkä. En usko että herkkyyttä voi tukahduttaa tai että itseään voi kovettaa, siedättää itseään pois herkkyydestä. Sisäinen herkkyys on kompassi ja kartta siihen mikä meille on hyväksi. Voimme olla noudattamatta herkkyytemme viestejä. Voimme valita pysyä tilanteissa ja olosuhteissa joissa olemme herkkyytemme äärirajoilla. Voimme olla kuuntelematta tuntojamme, turtua, katkeroitua ja kestää seuraukset, mutta emme voi lopullisesti kadottaa herkkyyttämme.

100 vuohenputki kirsihs ©kirsihallaseppala

Oma herkkyyteni on minulle rakas. Se on väline jota ilman en voisi kohdata ihmisiä työssäni. Se on mittari, joka kertoo milloin elämäni on horjahtamassa epätasapainoon, se kertoo jos nukun liian vähän, jos en syö hyvin tai liiku tarpeeksi, se kertoo kaunistelematta jos en ole ollut riittävästi yksin, jos en ole ollut itselleni tinkimättömän rehellinen, jos olen yrittänyt liikaa tai jos en ole ruokkinut sieluani sillä mitä se janoaa. Herkyyteni on vaativa. Se kaipaa paljon yksinäisyyttä, hiljaisuutta, tyhjää tilaa, ajatonta olemista, raikasta ilmaa,  illan hämärää, yksinkertaisia sanoja, pehmeitä säveliä, sydämen laulua, lempeyttä ja luontoyhteyttä. Herkkyys ei ole vamma, se on ystävä.


P.S. Tervetuloa kuuntelemaan luentoani Erityisherkkyydestä sunnuntaina 30.11.14. Erityisherkkyyttä käsittelevän seminaarin järjestää Suomen Astrologinen Seura, ja paikkana on Helsinki, Era Nova.

3 Comments

  1. Hyvä teksti ja tykkään kun mennään vähän vastarintaan ns. yleisestä mielipiteestä millaisia meidän kuuluisi olla. Parasta on olla sellainen kuin on, arvostan.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *