Hiljainen huhtikuu

Huhtikuu käänsi kalpeat kasvonsa esiin ja minä istun aamun varhaisina tunteina ikkunalla ja hymyilen maisemalle joka näyttää köyhän taiteilijan luonnokselta. Se on pehmeä ja utuinen, kuin kaikki värit olisivat loppu paletilta, jäljellä pelkkää harmaata harmaalle. Kaunista yhtäkaikki.

Pari päivää sitten istuin raitiovaunussa matkalla kotiin. kevät oli jo kuiskutellut lupauksiaan sinitaivaan, auringon hehkun ja iholla tuntuvan lämmön muodossa, mutta yhtäkkiä, kirkkaalta taivaalta alkoi sataa lunta. Paljon lunta. Suuret, pehmeät hiutaleet putosivat sakena verhona, muutama hajamielinen leijui siellä täällä toiseen suuntaan.

Minäkin siinä. Uppoutuneena omiin ajatuksiini. Yhtäkkiä tempauduin hetkeen. Olemisen kauneus iski tajuntaan kuin ilmestys. Ei yhtään sanaa, ei ajatustakaan. Vain se taivaallinen kauneus, lumihiutaleet, valot, varjot, maailman liike ympärilläni. Kaikki oli täydellisen kaunista. Kaikki oli täydellisen hyvin.

*

Vietän huhtikuussa hiljaisuuden aikaa. Käyn Rosenterapiassa kuuntelemassa kehoani, matkustan retriittiin tammimetsän siimekseen, tummien vesien äärelle. Ja kuten niin monta kertaa aiemminkin, sosiaalinen media hiljenee, koneet pysyvät kiinni ja karsin, karsin, karsin. Keskityn oleelliseen. Kuten harmaan kissan tassuihin ja toisen samanmoisen hymyilevään buddha-naamaan. Syön paljon omenoita ja porkkanoita, spelttimannapuuroa ja kanelia. Kirjoittelen omiani ja annan elämän olla.

Anything I cannot transform into the marvelous, I let go. Anaïs Nin

2 Comments

  1. Ihana texti. Ja kuinka ihanaa, ettäsinäkin tunnet tarvetta karsia, karsia ja pitää hiljaiseloa sosiaaliseen mediaan. Mietin josko siitä luopuisin, mutta ehkä kuitenkin jossain määrin haluan tietää mitä ihanaamaailmassa ihmisillä, kuten sinulla on viestittävää. Kaunista, rakkaudellista, ihanaa, antoisaa kevään odotuksen iloa ja täydenkuunpäivää tänään <3

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *