Ennakoinnin mielekkyys

Uranuksen transiitit ovat mielestäni niitä, joiden aikaisia tapahtumia on kaikkein vaikein ennakoida. Ja toisaalta, tekeekö se minusta huonon astrologin jos tunnustan etten ymmärrä ollenkaan miksi elämää pitäisi edes yrittää ennakoida. Se ei kuitenkaan täysin onnistu, muuta kuin ehkä itseään toteuttavien ennustusten muodossa eli ennakoinnin aiheuttamien odotusten toteutuessa. Minun mielestäni astrologian ja ajan laadun tutkimisen keinoin ei kannata yrittää manipuloida elämää tai luovia niiden avulla jotenkin vaivihkaa sillä tavalla, että ne kaameat eri transiitteihin liitetyt kauhukuvat eivät omassa elämässä tapahtuisikaan. Mielestäni tällaisessa touhussa ollaan pahasti hakoteillä. Ymmärrän kyllä inhimillisen tarpeen saada kokea tunne siitä että olisi kontrollissa elämänsä tapahtumien suhteen, ja se lienee itsellänikin yksi alkuperäisistä tarpeista joita täyttämään astrologiaa käytin. Yritin käyttää. Mutta astrologian harjoittamisen ihanuus ja transiittien tutkimisen todellinen arvo piilee siinä, miten se voi auttaa meitä ymmärtämään itseämme ja elämäämme NYT juuri tällä hetkellä.

Tietyt transiitit pelottavat ihmisiä. Kolmen vuoden päästä tuleva Uranuksen oppositio omalle Venukselle voi kauhistuttaa, kun vastasolmitun avioliiton onni on kukkeimmillaan. Olen sortunut tähän itsekin. Ja itse asiassa, kaikki se mitä vuosia etukäteen ounastelin toteutuikin sitten aikanaan. Älkää ymmärtäkö väärin. Olisivat nimittäin voineet olla toteutumattakin, mikäli olisin tuntenut itseni paremmin ja osannut tehdä elämäni kannalta parempia valintoja. Kun ei tiedä kuka on (vaikka järkähtämättömästi vuosien itsetutkiskelun, astrologian sun muun harjoittamisen myötä niin kuvittelinkin) ei ole mahdollista tehdä sellaisia valintoja, jotka ovat itselle aidosti hyväksi. Ja tämä on juuri se kohta, mihin isot transiitit iskevät. Uskon vilpittömästi siihen, että kun jokin transiitti koittaa, se on juuri sitä mitä olemme sydämessämme rukoilleet (usein täysin tietämättämme). Transiitti voi olla kuin pahanmakuinen lääke, joka on pakko ottaa jotta parantuminen olisi mahdollista. Uranuksen ollessa kyseessä se voi olla äkillinen kriisi, irtiotto, heittäytyminen, riehaantuminen, räjähtäminen, odottamaton tapahtuma, mullistava yllätys – mutta se on välttämätön, jotta voisimme palata takaisin sille polulle, jolta meidän ei olisi koskaan pitänyt pois lähteäkään. Jos kysyt transiiteilta miksi ja miten sen sijaan että kysyisit mitä, saat käyttöösi oivallisen apuvälineen elämäsi risteyskohtiin.

Tämän periaatteen mukaisesti uskon että kaikki transiitit ovat hyviä. Se ei tarkoita sitä ettenkö tietäisi millaisia murskaavia, epätoivoisia, kiduttavia ja runnovia kokemuksia itsekunkin elämään mahtuu. Se ei tarkoita sitä että yrittäisin pehmustaa pumpulilla ja koristella kukkasilla rankkoja transiitteja. Se tarkoittaa sitä, että näille tapahtumille on syynsä, ja se syy ei ole jokin transiitti! Transiitti kuvaa, peilaa, heijastaa ja kertoo siitä mikä on, ilman että se on sitä aiheuttanut. Lämpömittari näyttää onko ulkona pakkasta, ja jos on niin kuinka paljon. Se ei kuitenkaan aiheuta pakkasta. Kellon viisareiden liike ei saa aikaa liikkumaan tai pysähtymään. Transiitit kuvaavat aikaa ja sen sisältämää laatua vaikuttamatta itse tapahtumiin. Se mikä vaikuttaa tapahtumiin on jotakin sellaista mitä on meidän sisällämme, enkä aio (enää) edes kuvitella että voisin ymmärtää niin moniulotteista mysteeriä, joka tätä elämämme kudelmaa punoo. Asioita tapahtuu, kamalia, selittämättömiä ja täysin ennalta-arvaamattomia asioita tapahtuu – ja vaikka ne tapahtuisivatkin (niin kuin tekevät) tiettyjen tähtien alla, syyt näille tapahtumille ovat jossain aivan muualla kuin tähdistöissä.

Ja vaikka uskonkin että kaikki transiitit ovat hyviä, ei näiden meidän avuksemme ja oppaaksemme annettujen transiittien aikana tapahtuvat asiat tietenkään sitä aina ole. Ihmisiä kuolee, rakkaita ihmisiä, onnettomuuksia tapahtuu, sairauksia puhkeaa, asioista joutuu luopumaan… Tämä kaikki kuuluu ihmisyyteen. Jokainen meistä joutuu jossain elämänsä vaiheessa kokemaan näitä asioita ja huomaamaan että väliaikaisuus ja muutos kuuluvat materian luonteeseen. Astrologian avulla voimme nähdä milloin tietyt teemat sopivat henkilökohtaiseen ajankuvaamme ja mahdollisesti aktivoituvat, mutta silti todelliset tapahtumat tulevat lähes aina yllätyksenä. Ja voiko onnettomuuteen valmistautua? Muistan lukeneeni aikoinaan lehdesta tarinan miehestä, joka oli koko elämänsä valmistautunut suuronnettomuuteen. Hänellä oli maanalainen betonisuoja, säilykkeitä ja kuivaruokaa, kaasunaamarit, radiot, taskulamput ja kaikki asiaankuuluva varustus. Eräänä päivänä onnettomuus sitten tuli. Olen pahoillani etten muista tarkempia yksityiskohtia, mutta todennäköisesti kyse oli jostakin kaasu- tai ydinvoimalaonnettomuudesta. Mies selvisi kaikesta hyvin harjoittelemansa koreografian mukaan. Kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita. Kaikki eivät olleet osanneet ennakoida. Mutta lopulta kun asiaa miettii, kumpi on suurempi tragedia, kuolla äkisti onnettomuudessa vai hukata koko elämänsä sen pelkäämiseen ja siihen valmistautumiseen?

Tällaista ajatuksenvirtaa Uranus inspiroi tänä yönä. Sen poluista ja siitä minne sen kanssa päätyy ei koskaan voi tietää. Alla Astro-TV videonpätkä tästä vallankumouksellisesta ja kapinallisesta planeetasta.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *